Hei kaikki!

Kesä Ypäjällä on sujunut mukavasti, mutta kiireisesti. Yksi jos toinenkin odottaa jo kahden viikon lomaa. Kiirettä pitää ja joka päivä mennään vauhdilla eteenpäin, mutta toisaalta taas hiotaan vanhoja asioita.

Harmittavaa tässä on se, ettei kavereille ole aikaa. Hyvä jos edes kerran päivässä näkee. Kun voisi heitä nähdä, he ovat töissä ja sitten taas itsellä koko ilta menee teatterilla. Ennen kesää yksi kaveri vaan totesi että: "Jaahas, ei taida Selinaa paljon kesällä näkyä." Ei siihen voinut todeta kuin että näin on. Teatterilla menee koko kesä.

Lippujakin on jo myyty paljon, mikä on hieno asia, mutta ei auta omaan stressiin pahemmin. No, toivottavasti saadaan näytelmä kuntoon niin ei katsojat tule turhaan! No ei vaan. Kyllä me saadaan se kuntoon varmasti!

- Selina -

Kohti kokonaisuutta

Blogissa on ollut tällä viikolla hiljaista. Ja ihmekös tuo, kun teatterilaiset ovat olleet pitämässä ääntä muualla. Nimittäin teatterilla, jossa on harjoiteltu sunnuntaista lähtien joka ilta.

Ja sehän edistyy harppauksin, tuo Poikakaverimme.

Ja niin edistyvät puitteetkin. Reippaat rakennusmiehemme ovat aloittaneet urakkansa lavasteiden parissa ja joka päivälle on riittänyt uutta ihmeteltävää: tuohon on rakennettu portaat, ovi on siirretty tuonne, seinä pystytetty tähän.

Kokonaisuus alkaa hahmottua. Mahtavaa!

- Iina -

Mennyt, tämä hetki, tuleva

Ihania kuvia täällä blogissa – ikävä tämän ihmisjoukon pariin valtaa aina kun verkkokalvolle värähtää kuvaa yhteisestä tekemisestä.

Yhteisessä tekemisessä olen itsekin ollut mukana aina Kuismasta ja Helinästä (1985-1986) lähtien. En silloin tosin vielä lavalla, vaan ihan itsekseni esitin 6-vuotiaana pikkutyttönä tulevan kesän ohjelmistoa huvittuneille naapureille “Päästä minut, Kuisma päästä, olet mulle vieras mies. Joku yllättää voi meidät, ehkä Isma kukaties.” …on muuten vieläkin lempilauluni tuosta teoksesta, ja Kimmo-Kuisma jäänyt lapsuudesta ainaiseksi ihastelun kohteeksi. Vaan oli se oma iskäkin aikas komia kasakka! Nyt oma esikoistyttöni, joka osaa muuten Annie Mestariampujan sanat komiasti vieläkin ulkoa, on samanikäinen ja kaipailee tämän tästä museonmäelle näkemään kavereita. Sinne se veri vetää pienemmällä ja isommalla.

Onneksi YMT ei tänäkään vuonna täysin päästä otteestaan. Vaikka produktioissa en muutamaan vuoteen ole ollutkaan mukana, niin takapiruna riittää mukavasti mietittävää.  Takapirulauma eli teatterimme johtokunta kokoontui jälleen eilen ja vaikka myöhään kokoustimmekin, niin olin niin voimaantunut ja täynnä virtaa kotiin tullessani että piti päästä juoksulenkille purkamaan tuota ylimääräistä energiaa kello yksitoista illalla. Ja kerrottakoon, että en todellakaan ole mikään himojuoksija, vaikka haluaisin olla ja silläpä ostin hävettävän kalliit jouksulenkkarit että jos sitten tulisi lähdettyä lenkille, mutta tuollapa ne tylsistyvät paikallaoloonsa eteisen nurkassa. Mutta nytpä nyt oli energiat huipussaan kiitos kokouksen! Aavistelenpa, että muut johtokuntalaiset eivät ehkä saa kokoustamisistamme vastaavia euforioita, mutta jos joku kotiäiti lukee tätä niin uskallanpa veikata hänen ymmärtävän oman energiapiikkini!! Ja oli meillä kyllä asiaakin taas niin että pää sauhuaa vieläkin ;)

Mutta mitäpä sitten se tuleva? Varovaisen toiveikas olen, että josko taas jo pian pääsisin takapiruilun lisäksi astelemaan parrasvaloihin ja tekemään ihan sitä itseään. Ja josko omat lapsetkin pääsisivät kokeilemaan siipiään muutenkin kuin juoksentelemalla kulisseissa harjoitusaikana, pääsisivät papankin kanssa lavalle! Ihaillen ja hieman kadehtienkin seuraan kokonaisia perheitä jotka joukoissamme viilettävät vuodesta toiseen. Tai no, kyllähän sen oman siipankin teatterille saa mukaan – kerran kesässä kenraaliharjoitusten katsomoon! Hyvä että edes sinne ;)

Yhden sulan vielä napauttaisin teatterimme hattuun. Lapset nimittäin otetaan joukoissamme niin ihanasti vastaan; hellästi, lämmöllä ja aina hymyssä suin. Se ihan sulattaa äidin sydämen. Siitä voisivat monet yhteisöt tulla ottamaan mallia. Teatterillamme kelpaa lasten kasvaa!!! 

- Henrika - 

Torstai-ilmeet

Jaahas, taas on yhdet reenit takana. Tällä kertaa, eilen torstaina, kyseessä oli vähän pienemmän porukan harjoitus. Voitte vaan kuvitella, että keskittyminen ei ollut ihan 100% kun repliikkien lisäksi piti selviytyä myös aina yhtä ihanasta allergiasta, salin kuumuudesta ja etenkin meillä lukiolaisilla viimeisestä koeviikosta!

Alussa kaikki olivat melkoisen väsähtäneitä, mutta pian kun päästiin Boy Friendin tunnelmaan, ei naurulta ja hervottomilta ilmeiltä voitu välttyä. Koreografimme oli mukana harjoituksissa opastamassa meitä kahden vasemman jalan omistavia veitikoita. Mutta hei, onneksi iltaa kohden alkoivat tanssitkin näyttää jo siltä miltä kuuluisikin! Respectit koreografi-Katille!

Itse olen todella huono kirjoittamaan mitään järkevää, mutta eikö se niin ole, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? (: Tässä siis muutamia otoksia:

- Mirella -

Hei, me ollaan olemassa!

Julisteet, esitteet ja "käyntikortit" - tehty. Lehdistötiedotteet 1, 2 ja 3 - lähetetty. T-paidat ja autotarrat  - saatu valmiiksi ja jakoon. Mainokset lehtiin - hoidossa.

Tienvarsimainos, pääsyliput ja kutsuvieraslista odottavat vielä tekemistä. Julisteita ja esitteitä pitää vielä jakaa. Vielä pitää infota lehdistöä projektin etenemisestä ja ensi-illan koittamisesta. Ja monelle, monelle ihmiselle on vielä kerrottava hymyssä suin mitä meillä tänä kesänä esitetään. On annettava oman innostuksen näkyä ja tarttua, pärisytettävä musiikkiteatterin rumpua niin sanoakseni.

Ilman yleisöä ei Ypäjän musiikkiteatteria tehdä. Ja yleisö taas ei löydä paikalle, jos emme kerro, että olemme olemassa. Siksi markkinointi ja tiedottaminen ovat oleellinen osa projektia. Meillä hommaan on valjastettu monta henkeä ja omasta porukasta löytyy monenmoista osaamista: kotisivujen päivitykset, painotuotteiden suunnittelu, lehdistömateriaali ja markkinointikirjeet tehdään kaikki teatterilaisten omin voimin.

Onhan siinä hommaa. Mutta vaivan palkka on hymyilyttävä: katsomoon tiensä löytävät musiikkteatterin ystävät, te!

- Iina -