Valoa teatterikansalle

Viikonlopun aikana teatterilla tehtiin toki taas muutakin kuin harjoiteltiin. Miehet johtoineen ja valoineen saapuivat - valomiehet kesän kirkkaudessa.

Kaikki kuvat: Arttu Malin

Loppusuora alkaa

Kuva: Katariina Kannisto

Nyt se on vihdoinkin alkanut toden teolla. Nimittäin Ypäjän Musiikkiteatterin treenikausi. Ensimmäiset ulkoharjoitukset ovat takana ja kuten aiempina vuosina on opittu, sääolot ovat olleet hieman “viileät” ja “kosteat”.
Vaan meitäpä ei kelit haittaa, kun tehdään hyvällä porukalla hyvillä mielin hyvää musiikkiteatteria. Aina voi joltakulta lainata sadeasua, jos on itse sellaisen unohtanut ottaa mukaan. Myös muuta vaatetusta löytyy teatterilta ja teatterilaisilta tarpeeksi, ettei kenenkään tarvitse palella.

Kuvat yllä: Mirella Timonen

Ja vaikka vaatetuksesta huolimatta meinaisi tulla kylmä, niin yhteishenki ja läheisyys lämmittävät ja yhdessä tekeminen antaa voimaa jaksaa.

Viikonlopun harjoitusten pääpaino oli tansseissa ja kylläpä ne jo melkein alkoivat tanssimiselta näyttääkin. Vielä on kuitenkin “pientä hiomista” ja hienosäätöä, ennenkuin voimme päästää yleisön katsomoon.

Kuvat yllä: Arttu Malin

Ulkopuolisia ei ole hyvä päästää teatterille aivan vielä siitäkään syystä, että jos joku näkisi monikymmenpäisen joukon monenikäisiä ihmisiä tanssimassa hymyssä suin vaikka vettä sataa ja lämpötila on alle kymmenen astetta, saattaisi ensimmäinen reaktio olla soittaa valkotakkisille.

Mutta ehkäpä kelit lämpenevät ennen esityskauden alkua ja TE arvon katsojat pääsette nauttimaan Viulunsoittajasta parhaassa mahdollisessa säässä.

- Arttu -

Pätkä keväistä perjantaita

On toukokuun yhdeksännen päivän ilta, perjantai-ilta. On Suomen kevät, sataa ja tuulee, lämpötila sentään plussalla, noin kymmenen celsiusta. Useimmat suomalaiset lienevät sisätiloissa aloittelemassa viikonloppua ja valmistautumassa äitienpäivän viettoon. Vaan eivät kaikki! Siellä nuo taapertavat tähtemme näyttämöllä, nuo sankarittaremme ja sankarimme kerrospukeutumisesta pönäköinä sadevarusteissaan. Ohjaajalle on nostettu katsomon toisen puolen kate päälle, jotta ei kostu plari paperimuhjuksi. Ohjaaja-Martsu koittaa kuulla replikoinnit oman sadeasunsa kahinalta ja kiljuu komentonsa sateen ropinan ja tuulen suhinan yli. Nainen vastaan luonnonvoimat, vaikka luonnonvoimahan se on tuo Martsukin. Menevät läpi kohtauksia, uudelleen ja uudelleen. Eikä kuulu mitään pullikointia, nöyrästi ottavat saman uudestaan ja uudestaan. YMT-huumori välillä välähtelee ja varmaan auttaa jaksamaan.

Lavastemiäskin on paarustanut paikalle katselemaan kulissien kuntoa. Ei näytä mitään isompaa ongelmaa olevan, talven kaatama iso seinäkekin on jo nostettu pystyyn. Mutta pientä fiksattavaa on viljalti. Josko tulevalla viikolla olisi poutaa, jotta saisi sähkötyökalut pihalle ja voisi ruveta fiksaamaan. Vaikka voihan sitä aloittaa vasaralla ja nauloilla. Lavastemiäs seuraa muutaman tovin harjoitusta ja harmittelee, ettei ole kameraa matkassa. Vaikka sillä ei sadetta ja tuulta kiinni saisikaan, niin hämärässä illassa näyttämöllä häärivät sadepukuiset hahmot olisivat kyllä ikuistamisen arvoisia. Lavastemiäs tuntee ylpeyttä tästä teatterista. Semmoinen on ihminen, kun kokee kuuluvansa johonkin. Lavastemiäshän on myös ylpeä kahden amiraalin kadettikurssistaan ihan ilman mitään osuutta amiraalien arvoihin.

Luontokin esittää omaa huumoriaan. Kun harjoitukset päättyvät, päättyy myös sade ja tuulikin tyyntyy. Lähtevät lepäämään nuo tähtemme. Vaan eivät pitkään ehdi. Taas lauantaina, oitis aamusta, kello kymmeneltä ovat jälleen näyttämöllä tanssiharjoituksissa edessään pitkä harjoituspäivä. Josko tuo luonto nyt malttaisi olla pilailematta sen sateensa kanssa.

Perjantai-ilta tummuu yöksi. Viulunsoittaja katollaan ei hellitä viulustaan, mutta torkahtaa hetkeksi herätäkseen uuteen harjoituspäivään ja ollakseen entistä ehompi, kun ensi-ilta kohta koittaa.

- Arto -

Hetki ennen ulkotreenejä

Huhtikuukin alkaa käydä vähiin ja teatterilaisten katseet on suunnattu tiukasti kohti ensi-iltaa.

Sunnuntain 27.4. harjoituksissa oli rento tunnelma, mutta samalla ilmassa oli odotusta ja ehkä jopa jännitystä, jota ei ainakaan vähentänyt puheenjohtajan ilmoitus viikon päästä koittavasta ulkotreeneihin siirtymisestä. 

Tähän asti on treenattu “turvallisesti” sisätiloissa, mutta ulkona odottaa uusi maailma ja kuitenkin vanhat tutut nurkat. Lavasteporukka huokaisee helpotuksesta, kun tiedetään ettei tarvitse rakentaa mitään suurta ja näyttelijät muistelevat, että mihinkäs ne pilkkihaalarit taas tulikaan laitettua.

Ensi-iltaan on alle 40 päivää aikaa ja siinä ajassa teos pitäisi taas saada esitettävään kuntoon.
Paljon on muistissa edellisestä vuodesta, mutta paljon on päässyt myös unohtumaan. Allekirjoittanut ainakin joutuu muutaman kerran muistelemaan tanssien askelia. Ensimmäistä vuotta mukana olevilla ei vielä ole aivan selkeää kuvaa tulevan treenikauden vaatimuksista tai hektisyydestä, mutta kyllä totuus heillekin ennen kesäkuuta valkenee.

Onneksi on kuitenkin yksi asia joka pysyy muuttumattomana eikä unohdu ikinä: Ypäjän Musiikkiteatterin me-henki, joka kantaa ja kannustaa jokaista eteenpäin aina viimeisiin esityksiin asti.

- Arttu -

Johtava kuntakin kokoontuu

Päätinkin raapaista tälle viikolle juttua johtokunnan eilisestä kokouksesta. Kuulostaa kuivalta vai? Saattaapi kuulostaa ja joiltakin osin toki onkin melko kuivaa luettavaa, varsinkin nuo pöytäkirjat. Ajattelinkin, että joskos tätä kautta immeiset viitsisivät lukea näitäkin juttuja. Ja voin kertoa, että kokoukset eivät todellakaan ole kuivia! Juttua tulee kaikilta niin, että puheenjohtaja Makella on välillä täysi työ saada pidettyä järjestys yllä ja varsinkin puheet itse asiassa...

Eilen kokoonnuimme Seppäsen Virpin kotiin. Kokoustamme usein jonkun johtislaisen kotona tai sitten teatterilla. Kiitokset vielä Virpille loistavista iltakahveista! Kahvittelun aikana keskustelu polveili jos mahdollista vielä tavallistakin laajemmilla kaarilla. Puhuimme mm. Virpin uima-altaasta, Itellan Tom of Finland homoeroottisten postimerkkien saamasta maailmanlaajuisesta huomiosta ja jos vaikka mistä.

Itse kokouksessa asioita on aivan pienistä päivittäisistä nippeleistä (kuten julistepinon sijainti) todella isoihin ja pitkävaikutteisiin juttuihin (kuten katsomon uuden katteen suunnittelu ja toteutus, mikä lienee kokonaishankkeena jossakin lähellä 150.000 euroa). Pakko on kehua johtokunnan jäsenten paneutumista ja osaamista näihin kaikkiin juttuihin. Jokaisella on hyviä ja perusteltuja näkökantoja, ja uskon, että niiden pohjalta pystymme tekemään parhaat ratkaisut teatterin kannalta. Kun ihmiset ovat kaikki varsin määrätietoisia ja itseensä uskovia, lyövät keskustelun laineet välillä melko korkeallakin, mutta kukaan ei ole vielä poistunut kesken kokouksen tai oikeasti loukkaantunut. Vain asioista voidaan olla hyvinkin eri mieltä, mutta ihmiset eivät tappele keskenään.

Eilisessä kokouksessa päätettiin muun muassa, että orkesterikatokseen hankitaan asialliset nosto-ovet, joilla katos saadaan suljettua turvallisesti ja ilman suurien levyjen roudaamista joka ilta kahteen suuntaan. Taisi tuo roudaushomma varsin usein viime kesänä jäädä yksien ja samojen herrojen harteille...

Eilen todettiin myös, että puvustuksen, kahvion ja järjestysmiesten osalta asiat on hallinnassa ja lippujakin on myyty noin 750 kappaletta. Harmillisesti pantiin merkille, että verrattain harvat teatterilaiset ovat maksaneet jäsenmaksunsa tälle vuodelle. Hyi! Annele-täti laittaakin varmasti postia teatterin väelle aiheesta.

Siitäkin kokouksessa puhuttiin, että Oopperan kummitusta ollaan teatterin väen kesken menossa katsomaan heti kohta eli 7.11.2015. Sikäli vain hassua, että liput pitää olla maksettuna jo syksyllä 2014. Johtokunnan jäsenistä Manu ilmoitti äänestävänsä jaloillaan tällaista inhaa elämän lukitsemista vastaan.

Vuoden 2015 teos, Täällä Pohjantähden alla, valmistuu pikku hiljaa. Ihan vielä ei ole dramatisointi valmis eikä kaikki musiikki sävellettynä, mutta silti esimerkiksi Seppo Parkkinen, Kari Mäkiranta, Hannele Martikainen ja Oskari Löytönen ovat jo palaveeranneet useamman kerran miettimässä, miltä TPTA:n pitäisi näyttää ja kuulostaa. Sen verran voi tähän heti laittaa, kaikki kun aina kyselevät päivämääriä, että ALUSTAVASTI esityskausi on 5.-28.6.2015 sisältäen 18 esitystä.

Pitkä ja kuivan tuntuinen tarina tuli tästäkin! Toivottavasti jaksoit tänne asti ja toivottavasti tämä avasi taas yhtä lohkoa teatterimme toiminnasta. Livenä tähän kului koko lailla tarkkaan kaksi ja puoli tuntia.

- Mikko -