Leikkaa, liimaa, leimaa!

Nyt ensi-illan jo hyvää vauhtia lähestyessä, kokoontui YMT:n kolmen naisen askartelutiimi, Sirkka, Henrika ja Henna, tekemään kutsukortteja ensi-illan kutsuvieraille. Niinpä, teatteriharrastus voi olla myös tätä! Talkootouhullahan sitä meillä on ennenkin asioita hoidettu. Kun asia on yhteinen ja rakas, homma sujuu ja siitä saa vain lisää energiaa ja intoa.

Askartelusessio alkoi lauantaina siinä puolen päivän aikoihin ja kesti lähes tauotta (lukuunottamatta pikapyrähdystä lähikauppaan lisää paperiliimaa ostamaan) ilta puoli kahdeksaan. Ja korttien viimeistelyt hoidettiin sitten vielä yön tunteina. Muutamien harjoituskorttien (lue: reunoista revenneiden, väärän kokoisten, sinettimassaan sotkeutuneiden, liimaan ja musteeseen tuhriiintuneiden...) jälkeen homma alkoi sujua kuin rasvattu. Ihan kuin oltaisiin korttitehtaan liukuhihnalla paiskittu töitä, niin vikkelään vaihtoi kortti käsittelijäänsä vaihe vaiheelta. Ja hauskaakin oli koko ajan, tottakai!

Välillä askartelua säesti Kuisman ja Helinän Kasakkalaulu, välillä vallitsi keskittynyt, syvä hiljaisuus. Liekö väsymystä vai ihan vain normaalia YMT-sekoilua, kun loppuvaiheessa korttiprojektia alkoi touhu muuttua kai jonkun sortin näyttelemiseksi? Työskentely sai uutta virtaa, kun askartelijat huomasivat tekevänsä TV-ohjelmaa kuvitellulle videokameralleen oikein strömsöläisessä hengessä. Ohjelman askartelijajuontajat olivat tietenkin kertakaikkista valioporukkaa, alansa huippu ammattilaisia, askartelupiirejen eliittiä, mestareita, jotka eivät tunteneet käsitettä virhe tai moka... ;) Siinä ohjelmaa kuvatessa tuli sitten se jo vanhaksi jäänyt Strömsö-sanontakin muutettua paremmaksi. Nyt se kuuluu: ” Ei mennyt ihan niin kuin Pikku Pappilassa!”

- Henna -