Rivetalkoot?

Ruvettiin noisa lavastustöisä nostaan semmosta seinää, ko markkeeraa Alman ja Jussin talloo, taikka yhtä sen talon seinää. Vähä siinä jouruttiin hunteeraamaan, ko tarttee saara pystyyn kolme metriä korkee ja semmoset viis metriä pitkä hirsiseinän pätkä. Vaikka ei ne hirret mittään sillai alkuperäsiä, että olis kirveellä veistetty, ko ei niitä o veistetty ollenka, että pyäreetä issoo vanhaa tavaraa, mitä meilä on. Eikä meilä ny varraa ajatella sillai taiteellisesti airon näköstä, ko Oskariki, toi meitin lavastaja sanos, että siittä vaan, mitä on, että meitille on ny tärkeempää lujjuus, että pyssyy si pystysä kans. Mei ollaan siinä seinäsä ny reilusa parisa metrisä permannosta ja ruppee ukoilta puhti loppuun, että tarttee viälä keksiä jottain, että saaraan ylös se loppuki, meinaan vajjaa metri viälä lissää. Tiätysti mei tapitettaanki jokkainen hirsi, lyärään kakstoistamillistä terästä läpi ja taakse, ko se ei näy, siälä on viälä pystytönkät.

Sillon, ko se Jussi sitä talloonsa rakensi, ni se veisti hirret itte, kirveellä se ne kalhus, ko sillai sillon hirret tehtii. Mu si ko ne pannaan seinäks, vaikka olis kummottis visusti veistetty, ni kylä siihhe vaa semmosia rakoja jää, että tarttee tilkitä, panna jottain sinne välliin, rivettä, ko semmoseks sitä sanotaan, ettei siältä si ihan pikkulinnu sisälle tuu. Sammaleella se Jussi ne seinäsä tilkitti, mitäs sillä muuta. Alman kans keräsivä sammaleita, kantokopat niilä varmaan oli, semmoset isot pärekopat, ko semmosilla niitä kannettiin ruahoja, ko tartti niittää piantereita, ko ei ne heinät muuten piisannu ja kuivikkeita kans, ruumenia, ko pantiin navetasa lehmien alle ja karsinoihinki si tiätysti. Että semmosilla ne niitä sammaleita ja niillä si tilkittivä raot seinisä.

Jussi, ko oli nuuka miäs, ni se koitti tehrä itte kaikki, minkä vaa pysty. Mutta ko ei se oikei pystynyt talloonsa kattoo itte yksin tekkeen, ni sen tartti pittää talkoot, meinaan talkoila se Koskelan pärekatto lyätiin, Kivivuoren Otto siinä etumaisena. Se vaan ei ny si sovi tohon meitin esitykseen, ko ruvetaan esittämmään vähä myähemmästä. Mu ko tosa meitin seinäsä niitten hirsien välliin jää si reilusti rakoja, ko ei ne o mittään suaria, ni tuli miäleen, että pirettäskös porukalla rivetalkoot si, ku se seinä on pystysä ja viälä toinenki seinä, vähä matalampi ja lyhkösempiki. Että porukat kerrää sammalta, ja sitä si vänkää ne raot tukkoon, ni on ainaki net osat seinästä airon näkösiä. Että pannaas ruveten harkittemmaan semmosiaki talkoita.

Vaikka ny ruppee tuntuun, että noi artistit alkaa olla aika hättäisiä pääseen ulos harjottelleen, ko ne jo kerran pääsi, että taitaa tulla meitille kiirus ny jo, vaikka viälä maaliskuusa ollaan, että pualenmetrin kinos se vois olla arreenalla, jos olis ollu semmonen talvi, ko ennenvanhaan. Ja si ko on viälä toi tyäväentalon permanto, ko ny siinä on vaan monttu ja seki vettä pualillaan, vaikka meitillä pumppuki siinä pellaa, että sukelluspuvun siinä melkeen tarttis, että sitä ny vois koplata. Mutta mää luulen, että siinä käy sillai, että yhtenä aamuna Hannu, toi meitin näyttämömestari tullee ja sillä on korkeevartiset kummisaappaat jallaasa ja si se sannoo, että mennääs ny panneen kuntoon toiki, ko se on nii kova tekkeen. Vaikka olen mää kyllä nuarena miähenä sukeltanukki, ko ajoin pualustusvoimien moottoritykkivenneitä, ko niitten potkurit kavitoi, ni piti aina välillä sukeltaa kattoon, että kuis kuapilla ne ny si on. Mutta en mää ennää. Ja ko noista keleistä ei si tiärä. Mutta mennään sen mukkaan, mitä ilmoja piisaa.

- Arto -