Tekijät Esityksen Takana 6: Teija Hämäläinen

Tekijät Esityksen Takana 6
Teija Hämäläinen

          Hämäläisen Teija on ollut musiikkiteatterin vakiokasvoja liittymisestään vuonna 2002 saakka, eikä nykyään enää teatterilla sellaista treeni/talkoopäivää ole, ettei Teijaa jostain löytäisi. Teatterin ulkopuolella Teijan löytää päiväkodilta töistä, metsistä ja pelloilta lintuja bongaamasta, konserteista, sienestämästä tai kotipihasta puuhailemasta. Jos ulos ei vaan voi mennä niin hän järjestelee postimerkki ja -korttikokoelmaansa.

          Tänä vuonna Teijan tehtäviin kuuluu kuorolaisuuden lisäksi johtokunnan jäsenyys ja johtokunnan sisällä hänen vastuualueeseensa kuuluu puvusto, rahasto ja huolto. Ja ilman varsinaista nimitystä tehtävään, hän keittelee kahvia ja hakee kaupasta särvintä harjoitusten ja talkoiden yhteydessä että muut saisivat tarvimaansa energiaa pitkien päivien aikana.

          Varsinaista koulutusta Teijalla ei musiikkiteatterin tekemiseen ole, mutta paljonpa sitä ehtii yli kymmenessä vuodessa oppia. Hänen piti vain lähteä yhdeksi vuodeksi laulamaan alttoa Sammon Tarina -oopperassa, mutta kuten monelle muullekin, Teijallekin kävi vanhanaikaisesti eikä hän osannutkaan lopettaa vuoden kohdalla. Muu esiintymiskokemus koostuu Teijalla kuorokonserteista ja keikoista.

          Tärkeimpänä asiana teatterissa Teija pitää iloa, ilon kautta tekemistä ja yhteiseen hiileen puhaltamista. Ja onhan hän iloa harrastuksestaan saanutkin: On ollut aitoa tilannekomiikkaa, kun hallitsemattomat luojanluomat ottavat oman tilansa lavalla. Muutamina esimerkkeinä teatterikissa vuonna 2006, hevosten taipumus kakkia näyttämölle ja pääskysten pesäntekopuuhat orkesterikatoksessa. Myös vallitsevat sääolot saattavat aiheuttaa hauskoja tilanteita. Ypäjän ihmeeksikin nimetty ominaisuus on se, kuinka näyttelijöiden hymyt leviävät aina vain leveämmiksi kun sade näyttämöllä yltyy. 

          Vaikeimmaksi asiaksi teatterin tekemisessä Teija nimeää kovaa ja korkealta laulamisen, mikä onkin melko universaali ongelma musikaalinäyttelijöiden keskuudessa. Myöskin Isoäiti Tzeitelin roolin tekeminen aiheutti hänelle päänvaivaa. Esityskausien ulkopuolella vaikeinta Teijalle on ollut työkalujen käytön oppiminen, mutta nykyään hänellä pysyy kädessä sahan ja vasaran lisäksi moni muukin tuiki tärkeä työkalu.

          Suurin yllätys Ypäjän Musiikkiteatterissa Teijalle on ollut harrastajien erilaisuus ja tuon erilaisuuden kanssa pärjääminen ja toisten hyväksyntä. Kuinka niinkin monenkirjava joukko löytää yhteisen sävelen ja yhdessätekemisen meiningin joka vuosi aina uudelleen ja uudelleen. Tulevaisuudessa Teija toivoo jatkavansa harrastusta ja tekevänsä vielä pieniä rooleja. Kesää ajatellen hänen odotuksensa ovat yleisölähtöiset: Teija toivoo yleisön löytävän teoksesta itseään koskettavaa sisältöä. Hän myös toivoo, että katsomon selkänojat kestävät käyttöä ja toimivat mukavuuden lisäämiseksi. Olihan hän itsekin niitä tekemässä.

          Ypäjän Musiikkiteatterin versio My Fair Lady -musikaalista kannattaa Teijan mielestä tulla katsomaan monestakin syystä: Lavastus on hieno, puvustus on upea ja värien käyttö puvuissa on jälleen kerran näkemyksellistä. Teoksessa itsessään on myös ehkä enemmän huumoria kuin muissa versioissa, josta suuri vastuu lankeaa pääroolikolmikon harteille.

           Teatterista kiinnostuneille Teija lähettäisi sellaiset terveiset, että rohkeasti mukaan vaan. “Kun määkin täällä pärjään, niin kyllä pärjäätte tekin.”

Tekijät Esityksen Takana 5: Helena Jaatinen

Tekijät Esityksen Takana 5
Helena Jaatinen

          Helena lähti toteuttamaan yhtä unelmaansa vuonna 2009 liittyessään Ypäjän Musiikkiteatterin monenkirjavaan joukkoon. Hänellä oli aina ollut palo päästä lavalle ja haastamaan itseään esiintyjänä. Ypäjän Musiikkiteatterin Titanic-musikaali tarjosikin heti tuoreeltaan uudelle teatterilaiselle runsaasti haasteita ja mikä oli Helenan mielestä tärkeää, myös työryhmässä kaikki tuntuivat olevan täysin samalla viivalla iästä, sukupuolesta, terveydentilasta, persoonallisuudesta, esiintymiskokemuksesta tai roolin suuruudesta riippumatta.

          Helenan tausta esiintyjänä ennen Ypäjän Musiikkiteatteriin liittymistä koostui lähinnä laulamisesta, joka onkin ollut hänelle rakas harrastus koko ikänsä koululaisesta lähtien. Musiikkiteatteriin liittyminen on tuonut laulamiseen lisäsyvyyttä ja haastetta, sillä vaikka laulaminen onkin Helenan mielestä ihanaa niin stemmalaulu tuottaa ainakin harjoituskausien alussa päänvaivaa kun oma stemma ei meinaa jäädä päähän. Toinen suuri haaste, jonka Ypäjän Musiikkiteatteri on Helenalle tuonut on tanssi. Tanssien oppiminen ja tasapainon säilyttäminen on vauhdikkaissa musikaaleissa joskus hankalaa ja askelkuviot monimutkaisia. Mutta jollain tavalla niistä aina selvitään. Tärkeimmiksi asioiksi teatterin tekemisessä Helena sanookin itseensä luottamisen ja virheistään selviämisen.

          Helenan tulevaisuudentavoitteet teatterin saralla ovat selkeät: Päästä opiskelemaan alaa ja tekemään päärooli johonkin musikaaliin. Näiden tavoitteiden syy selviää Helenan hauskimmasta teatterimuistosta: Ensimmäinen teos Ypäjällä. Teatteria oli niin hauska päästä tekemään, että tavoitteet muodostuivat selkeiksi.

          Tulevalta teatterikesältä Helena odottaa lämpimiä ilmoja, täysiä katsomoita ja tekemisen riemua. Katsojien hän uskoo kiinnittävän huomionsa erityisesti teoksen Ypäjäläiselementtiin eli hevosiin, unohtamatta kuitenkaan hyviä näyttelijöitä, hyvää musiikkia ja kaikesta huokuvaa tekemisen riemua. Yleisössä hän odottaa näkevänsä erityisesti nuorekkaita aikuisia, vaikka muistuttaakin että kaikki katsojat ovat meille yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Aivan niinkuin jokainen tekijäkin on yhtä arvokas osa kokonaisuutta.

          Teatterin tekemisestä kiinnostuneille Helena lähettää sellaiset terveiset että ottakaa rohkeasti yhteyttä teatteriin ja voittakaa pelkonne.

Tekijät Esityksen Takana 4: Piitu Timonen

Tekijät Esityksen Takana 4
Piitu Timonen

          Nuoresta iästään huolimatta, Piitu on jo vuosien kokemuksen omaava teatteriveteraani. Hän on oiva esimerkki siitä, kuinka teatteri on koko perheen harrastus. Piitu kulki perheensä mukana harjoituksiin ja teatteri toimi hoitopaikkana, kunnes hän uskaltautui itsekin lavalle vuonna 2006 kolmen vuoden iässä.

          Teatterin ulkopuolella Piitun kalenteri täyttyy koulun lisäksi tanssilla, joka on ollut osa hänen elämäänsä jo pitkään. Esiintymiskokemustakin nuorella naisella on monenmoista: Timanttinen Joulushow vuodesta 2006, voimistelukisat vuodesta 2006 ja tanssinäytökset ovat osa Piitun kokemusta. Varsinaisia opintoja musiikkiteatteria varten Piitulla ei ole, mutta musiikkiopiston soittotunneilta on tarttunut matkaan teoriatietoa ja sävelkorvaa.

          Tämän vuoden teos tuo Piitulle uusia haasteita, vaikka hänellä ei suurta roolia olekaan. Kuorolaisena pääsee tanssimaan ja laulamaan jopa enemmän kuin solistina ja tämän teoksen uusi versiointi tuo hänelle myös täysin uudenlaisen aluevaltauksen: Miekkailun. Piitu sanookin miekkailun olevan ehkä vaikeinta, mitä on teatterilla joutunut tai päässyt opettelemaan.

          Teatteriporukassa vallitsee Piitun mielestä hyvä henki, jonka keskiössä on toisten tukeminen ja auttaminen. Tänä vuonna teatterin yhteishenki on hänen mielestään entistäkin parempi, koska Ypäjän Musiikkiteatterin versio My Fair Lady:stä on niin erilainen kaikkiin muihin versioihin verrattuna, että uutuudenviehätys hitsaa tekijöitä yhteen.

          Parhaaksi muistokseen teatterin saralta Piitu nimeää ensimmäisen repliikkinsä vuoden 2009 Annie Mestariampuja -teoksessa. Tulevaisuudelta hän ei odota mitään erityistä, mutta uskoo jatkavansa teatteriharrastusta niin kauan kuin vain löytää kalenteristaan tilaa. Kesältä Piitu kuitenkin odottaa onnistuneita näytöksiä, täysiä katsomoita ja yleisön kanssa jaettuja kokemuksia koska Ypäjän Musiikkiteatterin My Fair Lady on selkeästi enemmän kokemus, kuin perinteiset versiot.

Tekijät Esityksen Takana 3: Kalle Tulander

Tekijät Esityksen Takana 3
Kalle Tulander

          Tulanderin Kalle ei vielä ole ehtinyt Ypäjän Musiikkiteatterissa vaikuttaa kuin reilun vuoden, mutta jo nyt hänen nuorille harteilleen lasketaan suuri vastuu. Kalle nimittäin esittää My Fair Lady -musikaalissa miespääroolin Henry Higginsinä. Toki Kalle oli näkyvässä roolissa jo viime vuoden teoksessa Täällä Pohjantähden alla, mutta nyt saappaat tuntuvat Kallen jaloissa varsin suurilta.

       
          Jotkut saattavat tuntea Kallen nimellä Kalma, joskaan hän ei itse usko nimen olevan yleisessä käytössä. Nimi on vain muutamien läheisten ihmisten hellittelynimi hänestä. Mutta kuten Kallen motto kuuluu: “Quidquid latine dictum sit altum videtur”. Teatterin ulkopuolella Kalle työskentelee mainostoimisto Mainossatamassa, mikä on hänelle hyvä asia koska Ypäjän Musiikkiteatterin lisäksi Kalle on osa Forssan teatterin vakiokalustoa.

       
          Kallen teatterihistoria alkoi nuorena poikana Wahren opiston pienestä teatterikoulusta, joka poiki hänelle myös ensimmäisen roolin Forssan teatterissa. Siitä lähtien hänellä on ollut palo tehdä teatteria ja kehittyä teatterin tekijänä. Kallen esiintymiskokemus ei kuitenkaan rajoitu pelkkään teatteriin, vaan hänellä on takanaan myös lyömäsoittajan tehtäviä bändeissä. Kalle kuitenkin kokee teatterin olevan hänen juttunsa.

         
          Kalle pitää teatterissa hienoimpana juttuna ihmisten samanhenkisyyttä ja teatteriyhteisöjen kiinteyttä. Samanhenkisessä porukassa on luontevaa ja helppoa olla oma itsensä ilman että tarvitsisi pelätä ettei tulisi hyväksytyksi. Juuri tuo samanhenkisyys auttaa ylittämään itsensä ja kokeilemaan rajojaan erilaisissa rooleissa. Vaikeimmaksi asiaksi Kalle tunnustaa laulamisen, koska ei ole sitä ennen Ypäjän Musiikkiteatteriin liittymistään paljoa tehnyt.

          Kesältä Kalle odottaa onnistuneita esityksiä ja leppeitä kesäkelejä. Yleisön hän uskoo saavan aivan uudenlaisen kokemuksen My Fair Lady:stä, varsinkin jos taustalla on vain elokuvaversion näkeminen. Ypäjän versio yhdistää kaikki teatterin osa-alueet: Näytteleminen, laulu, tanssi, musiikki, hieno lavastus ja upea puvustus, puhumattakaan puitteista, väliaikatarjoilusta, ystävällisestä palvelusta kautta linjan ja kokemuksen kokonaisvaltaisuudesta.

          Yleisössä Kalle odottaa näkevänsä erityisesti 20-30 vuotiaita, jotka eivät ehkä ole aivan perinteistä teatteriyleisöä, koska hän uskoo tästä teoksesta löytyvän nautittavaa myös heille. Kuitenkaan hän ei halua unohtaa muita katsojaryhmiä ja toivottaakin kaikki erityisen lämpimästi tervetulleiksi katsomaan kesällä, mitä suuri joukko suurella sydämellä harrastavia ihmisiä voi parhaimmillaan saada aikaan.

          Ja niille, jotka ovat kiinnostuneita teatterin tekemisestä Kalle lähettää seuraavanlaiset terveiset: Jos olet hukassa ja etsit väylää itseilmaisuun, kannattaa ehdottomasti lähteä rohkeasti mukaan sillä teatterista saatat löytää täytettä sydämessäsi olevaan taidepallon kokoiseen koloon.

Tekijät Esityksen Takana 2: Pekka Virtanen

Tekijät Esityksen Takana 2

Pekka Virtanen

          Virtasen Pekka on jo melko monelle tuttu nimi, sillä onhan Pekka teatterin ainoa elinkautisvanki joka on ollut mukana kaikissa teoksissa aina vuoden 1984 syksystä asti. 

          Pekalle on ehtinyt elämänsä aikana muodostua useampia lempinimiä, joita aivan kaikkia ei voi sivistyneessä seurassa edes sanoa ääneen, mutta vanhat merimieskaverit saattavat muistaa Pekan Virtsuna. Vanhempien teatterilaisten kesken Pekka tunnetaan nimellä Linnunkivittäjä, joka juontuu Pekan aktiivisesta lintubongaamisesta ja rengastamisesta. Pekalle itselleen tärkeimmäksi lempinimeksi on muodostunut Papsi, jonka hän on saanut lapsenlapsiltaan.

          My Fair Lady -musikaalissa Pekka tekee Alfred P. Doolittlen roolin ja ennen esityskautta auttaa lavasteiden rakentamisessa, sikäli mikäli lapsenlapsilta, linnuilta, postimerkeiltä ja musiikin kuuntelulta jää aikaa. Koulutusta Pekalla ei varsinaisesti näyttelemiseen tai rakentamiseen ole, mutta Pekka on erinomainen esimerkki lauseesta: “Työ tekijäänsä opettaa”.
Musiikkiteatteriin Pekka lähti mukaan, koska halusi kehittyä esiintyjänä ja päästä kokemaan kaiken riemun jota teatterilla on antaa. Alkusysäyksen antoi yksi puhelinsoitto
Jaakkolan Riikalle. Pekka kysyi Riikalta olisiko teatterissa tarvetta, ja toistaiseksi on joka vuosi ollut.

          Pekan mielestä teatterissa tärkeintä on ajatus siitä, että meitä on vain yksi. On vain yksi kokonaisuus nimeltä Ypäjän Musiikkiteatteri. Ei ole Pekkaa eikä muitakaan yksilöitä, vaan on vain yksi yhteisö näyttelijöistä ja soittajista ravintolahenkilökuntaan, lipunmyyjiin, järjestyksenvalvojiin, rakentajiin ja taustajoukkoihin.

          Kun Pekalta kysyy hauskinta teatterimuistoa, saa vastaukseksi leveän ja hieman kaihoisan hymyn. Pienen hetken mietittyään Pekka vastaa hauskimman olevan Valkoisessa Hevosessa tapahtuneen sattumuksen, jossa hän ja Vainion Asko törmäsivät lavalla sellaisella voimalla että Asko joutui hetken haukkomaan happea. Yllättävimpänä asiana teatterissa Pekka pitää sitä, kuinka suureksi Ypäjän Musiikkiteatteri on kasvanut vaatimattomasta alustaan. Yksittäisenä yllätyksenä Pekka nimeää Sammon Tarina -oopperan koululaisesityksen, jossa koululaisyleisö reagoi täysin eri tavalla kuin mikään muu yleisö. Ja kuinka mykistävä hetki oli seistä kiitoksissa viisisataahenkisen yleisön hurratessa seisaaltaan.

          Tulevaisuudelle Pekka toivoo vielä seuraavat kolmekymmentä vuotta. Joskaan ei usko itse enää silloin olevansa lavalla. Yksi Pekan haaveista onkin päästä joskus kokemaan Ypäjän Musiikkiteatteri katsojan ominaisuudessa. Tulevassa teoksessa Pekka uskoo yleisön kiinnittävän huomionsa erityisesti musiikkiin ja kokonaisuuteen ensimmäisestä liikenteenohjaajasta esityksen ja väliaikatarjoilujen kautta viimeiseen liikenteenohjaajan heilautukseen. Teoksen itsensä Pekka uskoo sopivan kaikille, mutta sitä kannattaa lähteä katsomaan avoimin mielin ja sillä ajatuksella, että annat kehosi ja mielesi olla valmiita ottamaan vastaan kaiken sen mitä meidän kehomme ja mielemme sinulle tarjoavat.

          Teatterin tekemisestä kiinnostuneille Pekka lähettää sellaiset terveiset, että me tarvitsemme juuri Sinua. Jos haluat tehdä mitä tahansa teatteriin liittyvää ja sinulla on suuri palo harrastusta kohtaan, saatat hyvinkin olla yksi meistä.