Haikee lavastemiäs laittoi sen verran upean tekstin, että
eipä ole kukaan uskaltanut sen jälkeen kirjoittaa mitään. Vaan päätin kuitenkin
yrittää…
Pekan lausuma, teatterilla joka näytöksen väliajan alkuun kuultu kuulutusteksti meni vähän erilailla kuin tuo otsikko, mutta ajatus oli sama. Sen sijaan toinen huuto mäen takarinteellä kyllä kuului sanatarkasti: "No niin leidit! Showtime!" Ensikertalaisena kahviossa mukana olleena on pakko todeta, että melkoinen show siellä oikeasti pyörii sen 20 minuuttia, jonka väliaika kestää. Muutaman asiakkaan kanssa aiheesta oli puhetta ja totesin, että eihän se ole konsti eikä mikään tarjota 500 ihmiselle kahvit, mutta tarjota kahvit 500 ihmiselle 20 minuutissa vaatii jonkin verran järjestelyjä.
Vaan kyllähän me tarjottiin: asiakkaille myytiin kesän aikana 2890 wieneriä ja 550 pasteijaa. Makkaraa myytiin satoja kiloja ja aiempaa paremmin esille nostettuna tuotteena jäätelökin löysi ostajansa. Anekdoottina voi kertoa, että jäätelömyyntikassojen perusteella voisi kirjoittaa viime kesäkuun ilmat uusiksi: pienin illan myynti oli 17 euroa ja suurin 397 samaa valuuttaa. Ja vastavuoroisesti makkarakassat kulkivat juurikin eri suuntiin vastaavina iltoina. Omakaan porukka ei jäänyt ihan osattomaksi palveluistamme: työryhmä pisteli ns. parempiin suihin 1140 sämpylää ja 630 ruispalaa.
On pakko sanoa, että vaikka aika usein haikeus hiipi puseroon, kun kuuli lauteilta jonkin biisin tai repliikin ja mietti, että tuota mun piti olla tekemässä, niin jokin tietty hohto oli olla mäen toisellakin puolella vetämässä 18 ’esitystä’. Sain tosi paljon pohjatietoa muutamilta ihmisiltä, jotka olivat olleet aikaisemminkin tekemässä tai vetämässä kahviota ja osasivat kertoa, mikä on mennyt hyvin ja mikä ehkä ansaitsee jotakin pientä viilausta. Sen lisäksi mulla oli mielettömän upea joukko ihmisiä TÖISSÄ. Sanon töissä, koska muutama ihminen oli paikalla jokaisena iltana ja ensimmäiset tulivat paikalle noin kolme tuntia ennen esityksen alkua. Kaikkiaan meitä oli mukana 25. Tuntui tosi hyvältä kun kaikki tuntuivat olevan aidosti samaa joukkuetta eikä ollut erikseen makkaramiehiä ja kahvion leidejä ja pomo… Oli hienoa olla tuollaisen joukon pomona enkä ehkä ollut ihan kaikkein kamalin vaihtoehto, koska palauteillassamme he lupasivat laittaa johtokunnalle vetoomuksen, että mua ei enää koskaan saa laskea lavalle.
Pekan lausuma, teatterilla joka näytöksen väliajan alkuun kuultu kuulutusteksti meni vähän erilailla kuin tuo otsikko, mutta ajatus oli sama. Sen sijaan toinen huuto mäen takarinteellä kyllä kuului sanatarkasti: "No niin leidit! Showtime!" Ensikertalaisena kahviossa mukana olleena on pakko todeta, että melkoinen show siellä oikeasti pyörii sen 20 minuuttia, jonka väliaika kestää. Muutaman asiakkaan kanssa aiheesta oli puhetta ja totesin, että eihän se ole konsti eikä mikään tarjota 500 ihmiselle kahvit, mutta tarjota kahvit 500 ihmiselle 20 minuutissa vaatii jonkin verran järjestelyjä.
Vaan kyllähän me tarjottiin: asiakkaille myytiin kesän aikana 2890 wieneriä ja 550 pasteijaa. Makkaraa myytiin satoja kiloja ja aiempaa paremmin esille nostettuna tuotteena jäätelökin löysi ostajansa. Anekdoottina voi kertoa, että jäätelömyyntikassojen perusteella voisi kirjoittaa viime kesäkuun ilmat uusiksi: pienin illan myynti oli 17 euroa ja suurin 397 samaa valuuttaa. Ja vastavuoroisesti makkarakassat kulkivat juurikin eri suuntiin vastaavina iltoina. Omakaan porukka ei jäänyt ihan osattomaksi palveluistamme: työryhmä pisteli ns. parempiin suihin 1140 sämpylää ja 630 ruispalaa.
On pakko sanoa, että vaikka aika usein haikeus hiipi puseroon, kun kuuli lauteilta jonkin biisin tai repliikin ja mietti, että tuota mun piti olla tekemässä, niin jokin tietty hohto oli olla mäen toisellakin puolella vetämässä 18 ’esitystä’. Sain tosi paljon pohjatietoa muutamilta ihmisiltä, jotka olivat olleet aikaisemminkin tekemässä tai vetämässä kahviota ja osasivat kertoa, mikä on mennyt hyvin ja mikä ehkä ansaitsee jotakin pientä viilausta. Sen lisäksi mulla oli mielettömän upea joukko ihmisiä TÖISSÄ. Sanon töissä, koska muutama ihminen oli paikalla jokaisena iltana ja ensimmäiset tulivat paikalle noin kolme tuntia ennen esityksen alkua. Kaikkiaan meitä oli mukana 25. Tuntui tosi hyvältä kun kaikki tuntuivat olevan aidosti samaa joukkuetta eikä ollut erikseen makkaramiehiä ja kahvion leidejä ja pomo… Oli hienoa olla tuollaisen joukon pomona enkä ehkä ollut ihan kaikkein kamalin vaihtoehto, koska palauteillassamme he lupasivat laittaa johtokunnalle vetoomuksen, että mua ei enää koskaan saa laskea lavalle.
Ja haikeelle lavastemiähelle tiedoksi: se pyörii sittenkin,
kesäkuussa 2014.
- Mikko -
