lauantai 27. syyskuuta 2014

Uusi produktio käyntiin



Osoite on tuttu: Perttulan koulu Ypäjällä. Parkkeeraan ooppelini lukuisten muiden autojen joukkoon, nappaan puvustajalle päätyvän vaatepinon kainaloon ja lompsin sisälle.

Naulakko on jo täynnä takkeja, jumppasalista kantautuu puheensorina. Ensimmäiset halaukset saan ja annan jo ennen kuin olen kunnolla päässyt sisällekään. Hymynaamoja, ilosta tuikkivia silmiä. Hihkumista, naurua, tervehtimistä. Lisää halauksia, niin pitkiä ja lujia, että melkein itkettää. Tämä porukka, tämä uuden alkamisen kutkuttavuus, tätä on ollut ikävä.

Porukkaa on jumppasalissa kuin pipoa, aivan ilahduttavan paljon uusia kasvoja. Joku saa paimennettua meidät istumaan ja hiljentymään. Ypäjän Musiikkiteatteri ry:n puheenjohtaja Markku Pikkanen astelee keskelle salia.

PAM! Uusi produktio on saanut virallisen alkunsa. Vaikka valmistelevia töitä on tehty jo pitkän matkaa, voidaan tästä hetkestä aloittaa lähtölaskenta kohti kesää 2015.


Pikkasen ja johtokunnan jäsenten jälkeen puheenvuoron saavat teoksen säveltäjä, musiikillinen johtajamme Kari Mäkiranta ja ohjaajamme Anu Hälvä Sallinen. Ilmoille sinkoilee käytännön ohjeita, päivämääriä. Salissa kuunnellaan ymt:läisen mittapuun mukaan yllättävän hiljaa ja intensiivisesti.

Olen innoissani! Ensi kesänä teatterimme 30-vuotisen taipaleen kunniaksi tuomme lavalle klassikkoteoksen Täällä Pohjantähden alla. Tämä on teos, jonka tekemisessä haluan ehdottomasti olla mukana. Täällä Pohjantähden alla herättää monessa meissä väkeviä tunteita ja kantateos eli Väinö Linnan romaanitrilogia on kiistatta yksi merkittävimpiä historiamme kuvaajia ja kommentaattoreita. 

Innostustani lisää tieto, että teos on Ypäjän Musiikkiteatterille uudelleendramatisoitu. Työn on tehnyt dramaturgi Seppo Parkkinen. Ja lisäksi myös teoksen musiikki on toden totta erityisesti meille sävelletty!


Puheenvuorojen jälkeen jumppasalissa jaetaan vielä infopapereita ja vastaillaan kysymyksiin. Sitten onkin aika lähteä kotiin. Viivyttelen ovella, teen tikusta asiaa, en millään malttaisi lähteä. Autossa hymyilyttää, varsinaissuomalainen peltomaisema vastaa siihen kylpemällä auringonpaisteessa. 

Odotan tulevaa, tämän teatteriproduktion elämää riemulla ja kauhulla, sydämen palolla.

- Iina -