Osoite on tuttu: Perttulan koulu Ypäjällä. Parkkeeraan
ooppelini lukuisten muiden autojen joukkoon, nappaan puvustajalle päätyvän vaatepinon
kainaloon ja lompsin sisälle.
Naulakko on jo täynnä takkeja, jumppasalista kantautuu
puheensorina. Ensimmäiset halaukset saan ja annan jo ennen kuin olen kunnolla
päässyt sisällekään. Hymynaamoja, ilosta tuikkivia silmiä. Hihkumista, naurua,
tervehtimistä. Lisää halauksia, niin pitkiä ja lujia, että melkein itkettää. Tämä
porukka, tämä uuden alkamisen kutkuttavuus, tätä on ollut ikävä.
Porukkaa on jumppasalissa kuin pipoa, aivan ilahduttavan
paljon uusia kasvoja. Joku saa paimennettua meidät istumaan ja hiljentymään.
Ypäjän Musiikkiteatteri ry:n puheenjohtaja Markku Pikkanen astelee keskelle
salia.
PAM! Uusi produktio on saanut virallisen alkunsa. Vaikka valmistelevia
töitä on tehty jo pitkän matkaa, voidaan tästä hetkestä aloittaa lähtölaskenta
kohti kesää 2015.
Pikkasen ja johtokunnan jäsenten jälkeen puheenvuoron saavat
teoksen säveltäjä, musiikillinen johtajamme Kari Mäkiranta ja ohjaajamme Anu
Hälvä Sallinen. Ilmoille sinkoilee käytännön ohjeita, päivämääriä. Salissa kuunnellaan
ymt:läisen mittapuun mukaan yllättävän hiljaa ja intensiivisesti.
Olen innoissani! Ensi kesänä teatterimme 30-vuotisen
taipaleen kunniaksi tuomme lavalle klassikkoteoksen Täällä Pohjantähden alla. Tämä
on teos, jonka tekemisessä haluan ehdottomasti olla mukana. Täällä Pohjantähden
alla herättää monessa meissä väkeviä tunteita ja kantateos eli Väinö Linnan romaanitrilogia on kiistatta yksi
merkittävimpiä historiamme kuvaajia ja kommentaattoreita.
Innostustani lisää tieto, että teos on Ypäjän
Musiikkiteatterille uudelleendramatisoitu. Työn on tehnyt dramaturgi Seppo
Parkkinen. Ja lisäksi myös teoksen musiikki on toden totta erityisesti
meille sävelletty!
Puheenvuorojen jälkeen jumppasalissa jaetaan vielä
infopapereita ja vastaillaan kysymyksiin. Sitten onkin aika lähteä kotiin.
Viivyttelen ovella, teen tikusta asiaa, en millään malttaisi lähteä. Autossa
hymyilyttää, varsinaissuomalainen peltomaisema vastaa siihen kylpemällä
auringonpaisteessa.
Odotan tulevaa, tämän teatteriproduktion elämää riemulla ja
kauhulla, sydämen palolla.
- Iina -
