Rakennushommia

Paitsi, että museonmäellä nakutellaan kuumeisesti tulevan musikaalin kohtauksia, laulustemmoja ja tanssiaskelia kohdilleen, kuuluu teatterin nurkissa myös toisellainen pauke. Vasara lyö rytmin ja saha soi. Yhden kesän lepotilassa olleet lavasteet eivät itsekseen vaihdu Ranskan Rivieran rantabulevardiksi, vaan Sampsa Jaakkolan lavastussuunnitelma muutu todeksi vasta väsymättömien talkoolaisten käsissä.

Lavasteiden lisäksi rakentamista riittää muuallakin. Tänä vuonna uusitaan osa kesän 2010 myrskyssä vaurioituneesta katsomon katteesta. Pyörätuolia käyttäville tehdään uusi katsomopaikka. Lisäksi valo- ja äänimiehet saavat uuden kopin.

- Iina -

Uusi ääni- ja valokoppi nousemassa paikalleen. Kuvat: Pekka Virtanen

Vielä toukokuun puolivälissä lavasteissa näytti tältä. Tervetuloa heinäkuussa katsomaan, miten näkymä on muuttunut! Kuvat: Iina Wahlström

Leikkaa, liimaa, leimaa!

Nyt ensi-illan jo hyvää vauhtia lähestyessä, kokoontui YMT:n kolmen naisen askartelutiimi, Sirkka, Henrika ja Henna, tekemään kutsukortteja ensi-illan kutsuvieraille. Niinpä, teatteriharrastus voi olla myös tätä! Talkootouhullahan sitä meillä on ennenkin asioita hoidettu. Kun asia on yhteinen ja rakas, homma sujuu ja siitä saa vain lisää energiaa ja intoa.

Askartelusessio alkoi lauantaina siinä puolen päivän aikoihin ja kesti lähes tauotta (lukuunottamatta pikapyrähdystä lähikauppaan lisää paperiliimaa ostamaan) ilta puoli kahdeksaan. Ja korttien viimeistelyt hoidettiin sitten vielä yön tunteina. Muutamien harjoituskorttien (lue: reunoista revenneiden, väärän kokoisten, sinettimassaan sotkeutuneiden, liimaan ja musteeseen tuhriiintuneiden...) jälkeen homma alkoi sujua kuin rasvattu. Ihan kuin oltaisiin korttitehtaan liukuhihnalla paiskittu töitä, niin vikkelään vaihtoi kortti käsittelijäänsä vaihe vaiheelta. Ja hauskaakin oli koko ajan, tottakai!

Välillä askartelua säesti Kuisman ja Helinän Kasakkalaulu, välillä vallitsi keskittynyt, syvä hiljaisuus. Liekö väsymystä vai ihan vain normaalia YMT-sekoilua, kun loppuvaiheessa korttiprojektia alkoi touhu muuttua kai jonkun sortin näyttelemiseksi? Työskentely sai uutta virtaa, kun askartelijat huomasivat tekevänsä TV-ohjelmaa kuvitellulle videokameralleen oikein strömsöläisessä hengessä. Ohjelman askartelijajuontajat olivat tietenkin kertakaikkista valioporukkaa, alansa huippu ammattilaisia, askartelupiirejen eliittiä, mestareita, jotka eivät tunteneet käsitettä virhe tai moka... ;) Siinä ohjelmaa kuvatessa tuli sitten se jo vanhaksi jäänyt Strömsö-sanontakin muutettua paremmaksi. Nyt se kuuluu: ” Ei mennyt ihan niin kuin Pikku Pappilassa!”

- Henna -

Terveisiä lomalta

"Terveisiä lomalta" tuntuu olevan ainoa järkevä The Boy Friend -musikaaliin liittyvä lausahdus, jonka minä ja moni muu teatterilainen saa parin viikon harjoitusvapaan aikana muodostettua.

Mutta vaikka kuinka taukoa treenailusta pidetäänkin, ja aivot tuntuvatkin lyövän kesäisesti tyhjää, koko ajan silti tapahtuu. Lavasteiden rakentajat ovat vauhdissa ja lippujen myyjät hommissa. Vuorosanat ja koreografiat hautuvat mielessä. Innostusta ja inspiraatiota haetaan seuraamalla muiden kesäteattereiden esityksiä.

Ja jo puolentoista viikon päästä palataan näihin tunnelmiin. Jee!

Oisko sopiva? Kuva: Arttu Malin

Tadaa! Kuva: Arttu Malin

Santarmit, santarmit! Kuva: Arttu Malin

Askeleet haltuun. Kuva: Arttu Malin

Hyvältä alkaa näyttää! Kuva: Arttu Malin

- Iina -

Hei kaikki!

Kesä Ypäjällä on sujunut mukavasti, mutta kiireisesti. Yksi jos toinenkin odottaa jo kahden viikon lomaa. Kiirettä pitää ja joka päivä mennään vauhdilla eteenpäin, mutta toisaalta taas hiotaan vanhoja asioita.

Harmittavaa tässä on se, ettei kavereille ole aikaa. Hyvä jos edes kerran päivässä näkee. Kun voisi heitä nähdä, he ovat töissä ja sitten taas itsellä koko ilta menee teatterilla. Ennen kesää yksi kaveri vaan totesi että: "Jaahas, ei taida Selinaa paljon kesällä näkyä." Ei siihen voinut todeta kuin että näin on. Teatterilla menee koko kesä.

Lippujakin on jo myyty paljon, mikä on hieno asia, mutta ei auta omaan stressiin pahemmin. No, toivottavasti saadaan näytelmä kuntoon niin ei katsojat tule turhaan! No ei vaan. Kyllä me saadaan se kuntoon varmasti!

- Selina -

Kohti kokonaisuutta

Blogissa on ollut tällä viikolla hiljaista. Ja ihmekös tuo, kun teatterilaiset ovat olleet pitämässä ääntä muualla. Nimittäin teatterilla, jossa on harjoiteltu sunnuntaista lähtien joka ilta.

Ja sehän edistyy harppauksin, tuo Poikakaverimme.

Ja niin edistyvät puitteetkin. Reippaat rakennusmiehemme ovat aloittaneet urakkansa lavasteiden parissa ja joka päivälle on riittänyt uutta ihmeteltävää: tuohon on rakennettu portaat, ovi on siirretty tuonne, seinä pystytetty tähän.

Kokonaisuus alkaa hahmottua. Mahtavaa!

- Iina -