Marssit, valssit ja diagonaalit. Ja Vartiaisen Sami.

Täällä Pohjantähden alla esitetään täydelle katsomolle vielä viisi kertaa. Teoksen saamissa arvosteluissa muistetaan kerta toisensa jälkeen nostaa esiin se arvokas ja ansiokas seikka, että kunnianhimoista musiikkiteatteria tehdään Ypäjällä harrastajavoimin. Eikä ihan vähäisin voimin tehdäkään: lavalla tarinaa vie eteenpäin tänäkin vuonna viitisenkymmentä näyttelijää ja orkesteri on komeasti parikymmenhenkinen. Lipunmyynti, liikenteenohjaus ja väliaikapalvelut yms. mukaan laskien teatterielämyksen tuottamiseen osallistuu noin 100 vapaaehtoista.

Vaan ammattiapua tarvitsemme mekin. Jonkun täytyy suunnitella milloin joukot marssivat ja minne, valssataanko myötä- vai vastapäivään, ollaanko riveissä suoraan vai digiksessä, kääntyykö ensin pää vai kroppa ja kuinka hurmoksellisesti pappi rippijuhlissa pyörii. Ja saada meidät vielä tekemään kaikki tämä. Tänä vuonna koreografioista vastasi Sami Vartiainen.  

Heinähattu ja Vartiainen. Kuva: Iina Wahlström

Sami Vartiainen on työskennellyt täysipäiväisesti tanssijana, koreografina, opettajana ja kaikkena muuna mihin alalla törmää. Roolilistalta löytyy jopa osa hirven takapuolen varamiehenä, josta hän sittemmin yleni hirven takapuoleksi. Samin ura on muutenkin ollut värikäs: hän on saanut kaataa päälleen kulhollisen punaista maalia Kitin Leonardossa, hän on kalkinnut itsensä kokonaan valkoiseksi Anzu Furukawan Keppi-teoksessa, hänet on maalattu vihreänharmaaksi Kolmen Sepän Patsaaksi Helsingin 450-vuotisjuhlakulkueessa, hän on hyppinyt Lear-oopperassa puettuna indigonsiniseen kokovartalosamettipantteripukuun (kyllä, siinä oli häntä ja kaikki), hänet on maalattu Darth Maulin näköiseksi Turandotoopperassa ja hän on kävellyt unissaan sinivalkoisena Herra Hakkaraisena Savonlinnan Oopperajuhlien koiraoopperoissa. Väri kuin väri, Sami on sen kokenut.

Yksi mieluisimpia koreografeja Samille on ollut Marjo Kuusela, joka on kerran antanut hänelle niinkin ansioitunutta palautetta Ronja Ryövärintyttären esityksen jälkeen kuin: ”Melkein, melkein hyvä”. Muita tärkeitä vaikuttajia hänelle ovat olleet Tommi Kitti ja Kenneth Kvarnström.

Koreografin työn parhaana puolena Sami pitää toimivien kohtausten luomista ja hyvin sujuvaa toimintaa ihmisten kesken.  Haastavinta puolestaan ovat ikävät ja tylsät teokset ja niiden ohjaajat. Vaan silloinkin on itsestä kaivattava luovuus esiin.

Täällä Pohjantähden alla -tarinan Sami kohtasi ensimmäisen kerran nähtyään sen Jyväskylän Kaupunginteatterissa vuonna 2004. Hän vaikuttui tarinan väkevyydestä, maanläheisyydestä ja surullisuudesta. Teoksen hahmoista Samiin vetoaa eniten Halme maailmankatsomuksineen. Kohtauksista vaikuttavimpana hän pitää Halmeen ja muiden teloitusta.

Kun Samilta kysyy, millaista on ollut työskennellä yhteistyössä Ypäjän musiikkiteatterin kanssa, saa vastauksen: ”Hauskaa, luovaa, hauskaa, tehokasta, hauskaa, ihanan sosiaalista, hauskaa!” Tunne on ollut vastavuoroinen; Sami on ihastuttanut YMT:läisiä hyväntuulisuudellaan, luottamuksellaan, luovuudellaan, pitkällä pinnallaan, rentoudellaan ja huumorillaan. 

- Iina -