Kolmen viikon putki

Nyt on siis alkanut kova kolmen viikon treeniputki kahden lomaviikon jälkeen. On kyllä pakko sanoa, että hieman jo väsyttää, vaikka vielä on kymmenet harkat ja kenraali, kylläkin kahdella vapaapäivällä höystettynä, edessä!

On tässä ehtinyt viimeisten neljien harkkojen aikana tapahtua kaikenlaista... On satanut ja koreografioitakin on muutettu, yksi sairastapauskin on valitettavasti ollut. Ja tänään 29.6. tuli Ypäjän Hevosopistolta FinnDerbyn porukkaa katsomaan harjoituksia, joten samalla saatiin hieman yleisöharjoitustakin!

Luin tuossa taannoin uutisia, ja siellä mainittiin, että heinä- ja elokuusta on tulossa kuiva ja normaalia lämpimämpi. Se on kaksipiippuinen asia, sillä on tietysti hyvä jos ei sada, mutta  näytökset kuumalla ja kuivalla säällä voivat olla raskaita... Toivotaan kuitenkin että sää suosii meitä ja näytöksen onnistuvat hyvin!

- Arttu L -

Päivisin rakennetaan... Kuva: Annele Kasurinen

... ja iltaisin tanssitaan :) Kuva: Arttu Lukander

Satoi tai paistoi

Kahden viikon treenitauko on nyt siis loppunut ja replojen ja biisien mieleen palauttaminen käynnistynyt. Edelliset kaksi viikkoa vain suhahtivat ohi akkuja lataillessa. Vaikka voi olla vaikea uskoa, niin toden totta tämä musikaalin teko ei ole mitään maailman kevyintä hommaa. Pitkät illat näyttämöllä - vesisateessa - vievät kyllä mehut melkein kaikista.

Onneksi mahtava yhteishenki nostaa katseet tulevaan ja muistuttaa koko meidän jengiä yhdestä tärkeästä asiasta: satoi tai paistoi, Ypäjällä teatteria tehdään, koska me rakastetaan sitä!

Kohti enskaria ja sen yli!

- Mirella -

Sadetreeneistä on glamour kaukana. Kuva: Annele Kasurinen

Mutta eleganssia löytyy silti! Kuva: Arttu Lukander

Ja ihania kostyymejä! Kuva: Arttu Lukander

Hulluutta ja hyvää kemiaa

Nyt vihdoin päätin kirjoittaa minäkin meidän blogiin tekstin. Jo aiemmin on pitänyt kirjoittaa, mutta koska olen niin kiireinen (heh heh, laiska siis) en ole saanut sitä tehtyä. Eilisissä treeneissä mulle kuitenkin tuli sellainen olo, että nyt voisin jotain kertoa.

Ensi-iltaan on siis tosiaan kolmisen viikkoa ja eilen oli ensimmäiset harjoitukset kahden viikon loman jälkeen. Itselläni harkkatauko oli kolme viikkoa, sillä olin virallista lomaa edeltävän viikon riparilla. Voitte siis vain uskoa kuinka paljon parina viimeisenä taukopäivänä olen minä ja varmaan muutkin stressanneet ja pohtineet; muistanko enää mitään ja valmistuuko Poikakaveri ajoissa?

Eiliset treenit kestivät mun ja Samulin osalta kuusi ja puoli tuntia. Me oltiin ohjaajan kanssa paikalla jo puoli kolmelta, loput replikoivista tulivat sitten puoli kuudeksi. Vasta viimeiset pari tuntia ilma oli selkeä, muuten satoi vettä koko ajan, joko kaatamalla tai tihkuttaen. Ja siinä kun tanssittiin ja laulettiin läpimärkinä, kovassa tuulessa ja ihan jäässä, tajusin yhden asian joka meitä yhdistää – se hulluus ja intohimo, joka saa meidät siellä sateessa hyppimään.

En ihmettele yhtään esimerkiksi omien kavereideni reaktiota harrastukseeni, sitä hämmästystä siitä, kuinka kukaan haluaa säällä kuin säällä treenata vaikka sen kahdeksan tuntia, parin tauon voimalla. Ja vaikka joskus ihmettelen sitä itsekin, välillä on motivaatio hukassa ja fiilis epätoivoinen, on kuitenkin upeaa huomata tekemisen iloa, edistystä ja erityisesti meidän koko porukan keskinäistä kemiaa. Ilman sitä kemiaa ei koko hommasta tulisi mitään. Sen lisäksi, että me tullaan hyvin juttuun lavalla, on meillä hauskaa myös sen ulkopuolella. Ja uskon että me kyllä saadaan se ilo ja hyvä fiilis välitettyä myös katsomoon sitten näytöksissä.

Joten nyt kun paniikki on hellittänyt ja fiilis on hyvä, voin vaan iloita tuosta suuresta perheestä, jonka kanssa saan jakaa koko kesän, niin hyvät kuin huonommatkin hetket.

Tulkaa siis kesällä katsomaan miten meidän kemiat oikein kohtaavat Ranskan Rivieralla rakkauden siivittämänä! Tervetuloa!

- Elli -

Ainakin yksi hulluista huomasi vuorosanojen olevan tauon jälkeen hukassa! Kuva: Marko Virtanen

Rakennushommia

Paitsi, että museonmäellä nakutellaan kuumeisesti tulevan musikaalin kohtauksia, laulustemmoja ja tanssiaskelia kohdilleen, kuuluu teatterin nurkissa myös toisellainen pauke. Vasara lyö rytmin ja saha soi. Yhden kesän lepotilassa olleet lavasteet eivät itsekseen vaihdu Ranskan Rivieran rantabulevardiksi, vaan Sampsa Jaakkolan lavastussuunnitelma muutu todeksi vasta väsymättömien talkoolaisten käsissä.

Lavasteiden lisäksi rakentamista riittää muuallakin. Tänä vuonna uusitaan osa kesän 2010 myrskyssä vaurioituneesta katsomon katteesta. Pyörätuolia käyttäville tehdään uusi katsomopaikka. Lisäksi valo- ja äänimiehet saavat uuden kopin.

- Iina -

Uusi ääni- ja valokoppi nousemassa paikalleen. Kuvat: Pekka Virtanen

Vielä toukokuun puolivälissä lavasteissa näytti tältä. Tervetuloa heinäkuussa katsomaan, miten näkymä on muuttunut! Kuvat: Iina Wahlström

Leikkaa, liimaa, leimaa!

Nyt ensi-illan jo hyvää vauhtia lähestyessä, kokoontui YMT:n kolmen naisen askartelutiimi, Sirkka, Henrika ja Henna, tekemään kutsukortteja ensi-illan kutsuvieraille. Niinpä, teatteriharrastus voi olla myös tätä! Talkootouhullahan sitä meillä on ennenkin asioita hoidettu. Kun asia on yhteinen ja rakas, homma sujuu ja siitä saa vain lisää energiaa ja intoa.

Askartelusessio alkoi lauantaina siinä puolen päivän aikoihin ja kesti lähes tauotta (lukuunottamatta pikapyrähdystä lähikauppaan lisää paperiliimaa ostamaan) ilta puoli kahdeksaan. Ja korttien viimeistelyt hoidettiin sitten vielä yön tunteina. Muutamien harjoituskorttien (lue: reunoista revenneiden, väärän kokoisten, sinettimassaan sotkeutuneiden, liimaan ja musteeseen tuhriiintuneiden...) jälkeen homma alkoi sujua kuin rasvattu. Ihan kuin oltaisiin korttitehtaan liukuhihnalla paiskittu töitä, niin vikkelään vaihtoi kortti käsittelijäänsä vaihe vaiheelta. Ja hauskaakin oli koko ajan, tottakai!

Välillä askartelua säesti Kuisman ja Helinän Kasakkalaulu, välillä vallitsi keskittynyt, syvä hiljaisuus. Liekö väsymystä vai ihan vain normaalia YMT-sekoilua, kun loppuvaiheessa korttiprojektia alkoi touhu muuttua kai jonkun sortin näyttelemiseksi? Työskentely sai uutta virtaa, kun askartelijat huomasivat tekevänsä TV-ohjelmaa kuvitellulle videokameralleen oikein strömsöläisessä hengessä. Ohjelman askartelijajuontajat olivat tietenkin kertakaikkista valioporukkaa, alansa huippu ammattilaisia, askartelupiirejen eliittiä, mestareita, jotka eivät tunteneet käsitettä virhe tai moka... ;) Siinä ohjelmaa kuvatessa tuli sitten se jo vanhaksi jäänyt Strömsö-sanontakin muutettua paremmaksi. Nyt se kuuluu: ” Ei mennyt ihan niin kuin Pikku Pappilassa!”

- Henna -

Terveisiä lomalta

"Terveisiä lomalta" tuntuu olevan ainoa järkevä The Boy Friend -musikaaliin liittyvä lausahdus, jonka minä ja moni muu teatterilainen saa parin viikon harjoitusvapaan aikana muodostettua.

Mutta vaikka kuinka taukoa treenailusta pidetäänkin, ja aivot tuntuvatkin lyövän kesäisesti tyhjää, koko ajan silti tapahtuu. Lavasteiden rakentajat ovat vauhdissa ja lippujen myyjät hommissa. Vuorosanat ja koreografiat hautuvat mielessä. Innostusta ja inspiraatiota haetaan seuraamalla muiden kesäteattereiden esityksiä.

Ja jo puolentoista viikon päästä palataan näihin tunnelmiin. Jee!

Oisko sopiva? Kuva: Arttu Malin

Tadaa! Kuva: Arttu Malin

Santarmit, santarmit! Kuva: Arttu Malin

Askeleet haltuun. Kuva: Arttu Malin

Hyvältä alkaa näyttää! Kuva: Arttu Malin

- Iina -

Hei kaikki!

Kesä Ypäjällä on sujunut mukavasti, mutta kiireisesti. Yksi jos toinenkin odottaa jo kahden viikon lomaa. Kiirettä pitää ja joka päivä mennään vauhdilla eteenpäin, mutta toisaalta taas hiotaan vanhoja asioita.

Harmittavaa tässä on se, ettei kavereille ole aikaa. Hyvä jos edes kerran päivässä näkee. Kun voisi heitä nähdä, he ovat töissä ja sitten taas itsellä koko ilta menee teatterilla. Ennen kesää yksi kaveri vaan totesi että: "Jaahas, ei taida Selinaa paljon kesällä näkyä." Ei siihen voinut todeta kuin että näin on. Teatterilla menee koko kesä.

Lippujakin on jo myyty paljon, mikä on hieno asia, mutta ei auta omaan stressiin pahemmin. No, toivottavasti saadaan näytelmä kuntoon niin ei katsojat tule turhaan! No ei vaan. Kyllä me saadaan se kuntoon varmasti!

- Selina -

Kohti kokonaisuutta

Blogissa on ollut tällä viikolla hiljaista. Ja ihmekös tuo, kun teatterilaiset ovat olleet pitämässä ääntä muualla. Nimittäin teatterilla, jossa on harjoiteltu sunnuntaista lähtien joka ilta.

Ja sehän edistyy harppauksin, tuo Poikakaverimme.

Ja niin edistyvät puitteetkin. Reippaat rakennusmiehemme ovat aloittaneet urakkansa lavasteiden parissa ja joka päivälle on riittänyt uutta ihmeteltävää: tuohon on rakennettu portaat, ovi on siirretty tuonne, seinä pystytetty tähän.

Kokonaisuus alkaa hahmottua. Mahtavaa!

- Iina -