Onko Pentinkulman jälkeen elämää?

Tuota asiaa tuntuvat lähes kaikki teatterilaiset kyselevän itseltään ja toisiltaan nyt, kun esityskausi on
ohi ja karonkastakin on jo pari päivää.

Mutta miksi tuo kysymys nousee niin monen mieleen? Tarkastellaanpa asiaa: Näyttelijöillä ja soittajilla on harjoituskausi alkanut jo aikaisin viime syksynä. Tarkemmin sanottuna syyskuussa. Eihän siitä ole kuin vaivaiset kymmenen kuukautta aikaa. On siis varsin luonnollista, että projekti ehtii muodostua isohkoksi osaksi elämää.

Harjoitusten tunnelmaa tammikuulta. 

Aikaa projektin parissa on siis vietetty runsaammanpuoleisesti. Kevättä kohti harjoituksia oli kiihtyvällä tahdilla, siten että viimeiset viikot näimme toisiamme päivittäin ja aloimme muistuttaa enemmän kommuunia kuin joukkoa teatterista kiinnostuneita ihmisiä. Esityskaudella tuo yhtenäisyyden tunne vielä voimistui ja olimme kaikki kuin yhtä suurta perhettä pienimmästä suurimpaan, roolilla ja ilman.

Ryhmäytymistä huhtikuussa. Tämä ja edellinen kuva: Iina Wahlström

Mutta olemmeko me näyttämöllä näkyvät ja kuuluvat taiteenharrastajat ainoita jotka esittävät otsikon
kysymystä?

Emme tietenkään. Teatterilla on pyörinyt ja pyörii sellainen määrä ihmisiä, että sitä voisi jo kutsua omaksi heimokseen. On lavastetyöryhmää, järjestyksenvalvojaa, liikenteenohjaajaa, kahvilatyöntekijää, makkaranpaistajaa, lipunmyyjää, kukkamyyjää, paitamyyjää, markkinoijaa, kuvaajaa ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen...

Kesäkuinen jono väliajalla makkarakujalle. Tämä ja seuraavat kuvat: Kerkko Vihava

Tuntuuko esityskausi sitten yhtä raskaalta muistakin kuin näyttelijöistä? Tottakai tuntuu. Ehkä jopa raskaammalta. Oman työnsä ohessa nuo talkoojoukot tulevat päivästä toiseen teatterille tekemään 4-6tuntisen työpäivän usean viikon ajan ilman korvausta vain rakkaudesta harrastukseen. Kysellään sitä siis silläkin suunnalla, että mitäs nyt sitten kun ei tarvitsekaan lähteä teatterille töihin.

Täällä Pohjantähden alla esitettiin komeissa kulisseissa.

Lavastemiehet tuskin kyselevät, kun tietävät entuudestaan että ei tämä tähän lopu. Nyt pidetään vain
hetki taukoa ja sitten puretaan lavasteista tarvittavat rakenteet talven alta pois.

Johtokuntakaan tuskin jää lepäilemään laakereilleen vaan alkaa kuumeisesti suunnitella teatterin
tulevaisuutta: pidetäänkö välivuosi, jos ei pidetä niin mitä esitetään, tarviiko teatterin tarpeisto
huoltoa/täydennystä jne jne jne...

Lavalla kesäkuussa, näyttelijät  vain osa suuresta teatteriperheestä.

Näyttelijät ja orkesteri yhteistyössä yleisön edessä kesäkuussa.

Eli otsikon kysymys on tavallaan vain väliaikainen. Hetki hengähdetään lähes kuolemalta vaikuttavaa unta, ei myydä kahvia eikä leivonnaisia väliaika-alueella, ei paisteta makkaraa, ei ohjata liikennettä eikä ihmisiä, ei rakenneta, ei lauleta, ei näytellä, ei soiteta, ei välttämättä edes vastata puhelimeen, kunnes sitten tuonnempana puhalletaan teatteriin taas entistä voimakkaampi palo ja voima seuraavan produktion myötä, koska se sitten tapahtuukaan... 

- Arttu -

Näyttämömestari

Arvostuksen osoituksena ja tunnustuksena pitkäaikaisesta, monipuolisesta ja ansiokkaasta toiminnasta Ypäjän Musiikkiteatterin näyttämöllä nimitettiin Hannu Petäjoki tänä keväänä Ypäjän Musiikkiteatterin Näyttämömestariksi. Asiaan kuuluvat juhlallisuudet ja kunniakirjan ojennus suoritettiin Täällä Pohjantähden alla -produktion karonkassa lauantai-iltana.

Hannu kiitti kunniasta, hauskalla ja kauniilla, hannumaisella puheella:

Nyt tempun teitte, nimititte minut Näyttämömestariksi! Siitä nöyrä kiitos.

Katsomon katetyö suuritöisinpiä: tolpat, vaijerit, veto-akselit, ”kottaraispöntöt" ja kankaiden virittely, jotka Pekan kanssa teimme, vaati paljon työtä sekä miettimistä. Tekemällä kulisseja lukuisiin näytelmiin on tämä nimitys tullut. Portaitakin on tullut tehtyä noin 20 kappaletta näyttämölle ja sen taakse. Hyvin ovat kestäneet, vaikka epäileviä lauseita olen kuullut.

Viulunsoittajan kulissit ovat  ylivoimaisesti suuritöisimmät varmaan kaikkien kesäteatterien joukossa. Työpäivät venyivät harjoitusten kanssa jopa 18 tunnin mittaisiksi. Kyllä välillä väsytti, mutta ohjaaja Hannele armahti ja antoi laiskasti harjoitella. Kiitos Hannele! Rakentamisessa ei laiskoteltu. Ripeästi nousi kulissit, vaikka jotkut epäilivät tokkopa valmistuvat ajoissa. Neuvojakin saatiin kun eräs kipitti nurkantaa niitä  Oskarilta  soittelemaan. Ne nousivat, hyvät olivat ja sitten ne purettiin. Niin käy tulevien kulissienkin. Ovat sen hetken, kun niitä tarvitaan, sitten ne puretaan. Niillä  lämmitetään saunoja joissa muistellaan mukavia hetkiä reilussa kaveriporukassa vietettyjä. 

Pelle pelottomaksi olen kuullut minua mainittavan. Tunnustan olevani pelle, kun vuodesta toiseen täällä teatterimäellä notkun.

Vakavasti ottaen: jos se ottaa, se myöskin antaa. Näyttelijät, soittajat, ohjaajat, järkkärit, ravintolaväki ja lippukopin henkilöt. Kaikki te, koko suuri Musiikkiteatteriperhe olette ihania ja taitavia ihmisiä. Tykkään kaikista. Olen iloinen saadessani olla yksi teistä. Olemme etuoikeutettuja kuuluessamme

tähän ryhmään.

On hienoa huomata nuorien tulevan harrastuksen piiriin, jonka merkityksen he takuulla huomaavat taitojen karttumisena. Rakennusporukka on harmaantunut ja siellä on tilaus nuorille ripeille kavereille tulla oppimaan taitoja, joita elämässä tarvitaan. Tänne vaan rohkeasti. Kyllä me opetetaan ja autetaan.

Reilu meiniki täällä vallitsee.

Kiittäen,
Näyttämömestari Hannu

Hurttia huumoria ja ohjausta á la Anu

Ohjaajana Ypäjällä depytoi tänä vuonna Anu Hälvä Sallinen. Kyllä, se Anu Hälvä Sallinen, joka on työskennellyt teatterin parissa yli 30 vuotta, ja on monille myös TV:stä tuttu.

Kuva: Iina Wahlström

Monipuolisen rautaista ammattitaitoa ei Anulta puutu. Hän on koulutukseltaan musiikin maisteri, diplomilaulaja, laulun diplomiopettaja ja valmistuu juuri filosofian maisteriksi teatteritieteestä. Ohjausta hän on opiskellut Teatterikorkeakoulussa. Anu on työskennellyt pitkällä urallaan näyttelijänä, laulajana, ohjaajana, tuottajana ja teatterinjohtajana. 

Hänen repertuaarinsa, sekä näyttelijänä että ohjaajana, on kattanut kaikki musiikkiteatterin osa-alueet oopperasta revyyhyn. Listalta löytyy niin Figaron häitä, Annie Mestariampujaa kuin UIT- revyitä. Ohjaajana Anu on tehnyt lukuisia musiikki- ja puheteatteriohjauksia eri puolella Suomea. Laulajana hän on konsertoinut mm. RSO:n ja HKO:n solistina, sekä useiden eri pianistien kanssa eri puolilla Suomea.

Kuva: Arttu Malin

Työssään Anua ilostuttavat luovuus ja sosiaaliset suhteet; yhteisöllisyys ja yhteistyö, yhdessä työskentely hienojen ihmisten kanssa. Hän kertoo rakastavansa teatteriesityksen syntyprosessia ja harjoitusvaihetta. Se onkin varmasti suurin syy siihen, miksi hän haaveili ja päätyi myös ohjaamisen pariin. Ohjaajalla on valtaa, mutta harteita painaa myös vastuu; laivan kapteenina oleminen ja kurssin pitäminen. Suuressa porukassa haastavaa on osata huomioida jokainen ihminen erikseen.

Kuten useimmat suomalaiset, myös Anu tutustui aikoinaan Täällä Pohjantähden tarinaan ensi kerran Edvin Laineen upean elokuvaversion äärellä. Anun on vaikea nostaa teoksesta yhtä hahmoa ylitse muiden, sillä kaikki ovat omalla tavallaan kiehtovia. Kuitenkin Anun ajatuksissa käy usein, että jos räätäli Halmeen kaltaiset olisivat saaneet enemmän päätösvaltaa, historiamme näyttäisi hyvin erilaiselta. Samaan asiaan liittyen näytelmän kulminaatiopisteeksi hän nimeää teloituskohtauksen, jossa jokaisen sisällissodan - tai ylipäänsä sodan - mielettömyys kiteytyy.

Ohjaustyön tuloksia. Kuvat: Arttu Malin ja Tuija Vähämäki

Työskentelyä Ypäjän Musiikkiteatterin kanssa Anu kuvaa sanoinkuvaamattoman mukavaksi. Hän tunnustaa surevansa jo etukäteen sitä, että joutuu porukasta eroon. Yhdessä kun on vietetty pitkä, mutta antoisan aika.

Ypäjän Musiikkiteatterille Anun toi sattuma. Alun pitäen tehtävään pyydettiin hänen miestään, mutta tämä ei kyennyt ottamaan tehtävää vastaan ja ohjasi puhelun vaimolleen. Musiikkiteatterilaisten onneksi. Anun ote joukkoomme on ollut napakka ja määrätietoinen, ammattitaito näkyy ja kuuluu. Hän on antanut käyttöömme koko osaamisensa kirjon aina äänen käytön harjoitteista yksittäisten kohtausten viilaamiseen. Kaikki tämä on tarjoiltu hersyvän hurtin huumorin siivittämänä, pirskahtelevalla naurulla maustettuna. 

- Iina -