Veljekset matkaan

Tänään se sitten tapahtui

Siis se, että polkaistiin Seitsemän Veljestä -teos käyntiin ensimmäisten harjoitusten merkeissä.

Paikalla oli kymmenittäin teatterilaisia, uusia ja kokeneempia, joista monen kasvoilla näkyi tuo vanha tuttu ilme ja tunne: odottava jännitys

Tuosta odottavasta jännityksestä siirryttiin saumattomasti innostukseen, joka sitten veikin koko porukan mennessään ja hymyt levisivät ihmisten kasvoille. Päivän ohjelmassa oli paljon asioita, ja vieläpä isoja asioita. No ei siis mitään liian maailmojasyleilevää, mutta pienehkön pitäjän teatterin mittapuulla kuitenkin huomattavia. Esiteltiin työryhmä toisilleen, eli vetovastuussa olevat ihmiset kaikille harrastajille ja toisinpäin. Ja musiikkiteatterissa kun ollaan, melko nopeasti alettiin päästämään erinäisiä ääniä ja herättelemään vartaloa päivän harjoitukseen.

Kas näin aukeaa keho...

...ja keho aukeaa näin.

Kun oltiin tultu vähän tutummiksi ja saatu keho hiukan enemmän hereille, alkoi sitten harjoituksen urheiluosio: Ohjaaja liikutteli näyttelijöitä tilassa mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Kuten allaolevasta kuvasta voi päätellä. Ja ei. Kyseessä ei ole letkajenkka, vaikka saattaa hieman siltä näyttääkin.

Sokea tuhatjalkainen, jota viimeisenä jonossa oleva ohjailee

Kun harrastajilta alkoi liikkuminen ja luottamus toisiin sujumaan luonnollisemmin ja vakaammin, oli aika pureutua itse asiaan: Seitsemään veljekseen.

Teos käytiin lukemalla ja musiikkeja kuuntelemalla läpi, jolloin kaikille muodostui jonkinlainen alustava käsitys tulevan työrupeaman koosta ja tarkoituksesta.

Ohjaaja(etualalla vasemmalla) kuunteli tarkkaavaisesti
kun harrastajat lukivat teosta läpi

Kun teos oli saatu luettua läpi, havahduttiin siihen että hetkinen, kellohan on jo melkein viisi ja on aika lähteä kotiin. Vaikka päivä olikin pitkähkö, näkyi monien lähtevien harrastajien kasvoilla innostus ja päättäväisyys. Huomena jatkuu. Ja hyvä niin.

-Somesetä