Kevät etenee

Niin on jälleen kalenteri käännetty maaliskuun puolelle ja Ypäjän Musiikkiteatteri alkaa heräilemään pikkuhiljaa talviunilta.

Vaikka näyttämöalueella onkin vielä suhteellisen surullisen näköistä ja harmaata, niin harjoituksissa on täysi tohina päällä kun teatterilaiset kaivelevat viulunsoittajaa muistilokeroistaan. Kuka minkäkinlaisella menestyksellä.

Suurinta iloa tällaisen “vanhan” elämään tuo uutena mukaan tulevien ihmisten ihastuttava hämmästyneisyys, kun Mäkirannan Kari polkaisee harjoitukset käyntiin äänenavauksella ja siirtyy nopealla tempolla musikaalin kappaleisiin.

Ja pianpa ne uudetkin pääsevät jyvälle ja hymyt leviävät heidänkin hetkittäin jopa pelokkaille kasvoilleen. Vaikka on todettava, että Ypäjän Musiikkiteatteriin ei ole aivan yksinkertaista tulla kun “vanhoille” on vuosien saatossa kehittynyt täysin omanlaisensa huumori ja hierarkia.

Harjoitukset kuitenkin etenevät omalla painollaan ja kappaleet alkavat kuulostaa kuoromusiikilta, unohtamatta loistavaa orkesteria, joka soitti taas kuin ei olisi lavalta poistunutkaan.

Kaikki kuvat: Arttu Malin

Vaan onneksi sentään ensi-iltaan on vielä yli kolme kuukautta, sillä työtä riittää aivan varmasti koko kevääksi...

- Arttu - 

Ja taas mennään!

Niin vain on tämäkin vuosi Ypäjän Musiikkiteatterin historiassa polkaistu käyntiin ihan toden teolla: ensimmäiset harjoitukset pidettiin sunnuntaina 26.1. Perttulan koululla. Musiikkimaestromme Mäkirannan Karin vetämissä treeneissä oli paikalla iso osa bändiä, lähes koko viime vuodesta tuttu näyttelijä- ja kuorosakki sekä ilahduttavan monta uutta kasvoa!

Tunnelma oli juuri sellainen kuin se aina ensimmäisissä treeneissä on: iloinen, innostunut, odottava ja kovin sekava - siis mukava! Tästä on hyvä jatkaa!

Kuvat yllä: Arttu Malin
Kuvat alla: Iina Wahlström

  

Kohti kesää

Vuoden vaihduttua on teatterilaisten katse suunnattu jälleen samaan suuntaan: kohti kesää.

Tänän vuonna on luvassa sekä uusia että tuttuja kuvioita.

Uutta ovat ensinnäkin juuri avatut uudet kotisivumme osoitteessa www.ypajanmusiikkiteatteri.fi. Uudet sivut ovat edellisiä helppokäyttöisemmät ja monet tiedot helpommin löydettävissä. Sivuihin tutustuminen sujuu nyt erittäin näppärästi myös mobiililaitteilla. Ajattele: YMT kulkee taskussasi koko ajan!

Kesän näytöskausi kuljetaan tutuissa, väkevän tunteellisissa tunnelmissa, kun yleisön pyynnöstä uusitaan viime vuonna kiitosta saanut Viulunsoittaja katolla -musikaali! Miten mukavaa onkaan taas tavata maitomies Tevje perheineen, tyttärien kosiat ja koko Anatevkan kylän kirjava väkijoukko! Harjoitukset alkavat tammikuun lopussa, yleisön eteen päästään 6. kesäkuuta.

Ja samalla on aloittettu Ypäjän Musiikkiteatterin 30-vuotisen taipaleen juhlinnan valmistelut. Juhlavuoden kunniaksi esitetään Täällä pohjan tähden alla -musikaalin kantaesitys Ypäjällä kesällä 2015. Musiikin teokseen säveltää kapellimestarimme Kari Mäkiranta.

- Iina -

Pikkujouluilua Eiffel-tornin juurella

YMT:n väki vietti iloista pikkujoulua viime lauantaina Forssassa. Ilta alkoi varsin asiallisesti yhdistyksen vuosikokouksella, vaan ilmassa väreili jo outo tunnelma. Jouluillallisen jälkeen alkoikin sitten toden teolla tapahtua kummia...

 Yhtäkkiä Loimijoki muuttuu Seineksi ja olemme suureen Maailmannäyttelyyn valmistautuvassa Pariisissa. On vuosi 1889 ja näyttelyä juhlistamaan rakennettu, paljon keskustelua herättänyt, Eiffel-torni seisoo arvokkaana kruununa tapahtuman yllä. Tornin kunniaksi on järjestetty juhla, jonne on kutsuttu sekalainen joukko Pariisin merkittävimpiä henkilöitä, tornin työntekijöitä, taiteilijoita ja joukko onnekkaita turisteja.

Juhlahumu on maailmanluokkaa, mutta kaikki ei ehkä ole ihan sitä miltä näyttäisi. Kuka piilotti ruoka-annokset? Kuka onkaan luksuskurtisaani Desireen lapsen isä? Kenen siveltimestä syntyykään kaunein taide? Entä kuka onkaan Eiffel-tornin todellinen suunnittelija? 

Kuvat ylhäällä: Arttu Lukander
Tämä kuva: Annele Kasurinen
Kuvat alhaalla: Iina Wahlström

- Iina -

Väliaika – kahvia ja pullaa!

Haikee lavastemiäs laittoi sen verran upean tekstin, että eipä ole kukaan uskaltanut sen jälkeen kirjoittaa mitään. Vaan päätin kuitenkin yrittää…

Pekan lausuma, teatterilla joka näytöksen väliajan alkuun kuultu kuulutusteksti meni vähän erilailla kuin tuo otsikko, mutta ajatus oli sama. Sen sijaan toinen huuto mäen takarinteellä kyllä kuului sanatarkasti: "No niin leidit! Showtime!" Ensikertalaisena kahviossa mukana olleena on pakko todeta, että melkoinen show siellä oikeasti pyörii sen 20 minuuttia, jonka väliaika kestää. Muutaman asiakkaan kanssa aiheesta oli puhetta ja totesin, että eihän se ole konsti eikä mikään tarjota 500 ihmiselle kahvit, mutta tarjota kahvit 500 ihmiselle 20 minuutissa vaatii jonkin verran järjestelyjä.

Vaan kyllähän me tarjottiin: asiakkaille myytiin kesän aikana 2890 wieneriä ja 550 pasteijaa. Makkaraa myytiin satoja kiloja ja aiempaa paremmin esille nostettuna tuotteena jäätelökin löysi ostajansa. Anekdoottina voi kertoa, että jäätelömyyntikassojen perusteella voisi kirjoittaa viime kesäkuun ilmat uusiksi: pienin illan myynti oli 17 euroa ja suurin 397 samaa valuuttaa. Ja vastavuoroisesti makkarakassat kulkivat juurikin eri suuntiin vastaavina iltoina. Omakaan porukka ei jäänyt ihan osattomaksi palveluistamme: työryhmä pisteli ns. parempiin suihin 1140 sämpylää ja 630 ruispalaa.

On pakko sanoa, että vaikka aika usein haikeus hiipi puseroon, kun kuuli lauteilta jonkin biisin tai repliikin ja mietti, että tuota mun piti olla tekemässä, niin jokin tietty hohto oli olla mäen toisellakin puolella vetämässä 18 ’esitystä’. Sain tosi paljon pohjatietoa muutamilta ihmisiltä, jotka olivat olleet aikaisemminkin tekemässä tai vetämässä kahviota ja osasivat kertoa, mikä on mennyt hyvin ja mikä ehkä ansaitsee jotakin pientä viilausta. Sen lisäksi mulla oli mielettömän upea joukko ihmisiä TÖISSÄ. Sanon töissä, koska muutama ihminen oli paikalla jokaisena iltana ja ensimmäiset tulivat paikalle noin kolme tuntia ennen esityksen alkua. Kaikkiaan meitä oli mukana 25. Tuntui tosi hyvältä kun kaikki tuntuivat olevan aidosti samaa joukkuetta eikä ollut erikseen makkaramiehiä ja kahvion leidejä ja pomo…  Oli hienoa olla tuollaisen joukon pomona enkä ehkä ollut ihan kaikkein kamalin vaihtoehto, koska palauteillassamme he lupasivat laittaa johtokunnalle vetoomuksen, että mua ei enää koskaan saa laskea lavalle.

Ja haikeelle lavastemiähelle tiedoksi: se pyörii sittenkin, kesäkuussa 2014.

- Mikko -