Aina ei huvittaisi. Haluttaisi jäädä kotiin lötköilemään. Tuntuisi tärkeämmältä pestä pihakalusteet kuin opetalla vuorosanoja. Harmittaa, kun aurinkoinen mökkiviikonloppu tai ulkomaanmatka menee sivu suun harjoitusten takia. Väsyttää, tylsistyttää, stressaa. Nolottaa vastata kyläilykutsuihin olevansa "aina" teatterilla.
Mutta
kun harjoituksissa musiikki tempaa mukaansa, ihmiset ylittävät itsensä, nauru raikaa ja asiat etenevät, ei harmitakaan enää yhtään. Onkin tosi mielellään juuri siellä, eikä missään muualla. Nauttii ja iloitsee harrastuksestaan täysin siemauksin.
Vaikka harjoittelulla tähdätään tietenkin loistaviin esityksiin, on jo itse treenaaminen (hetkittäisistä möllötyskohtauksista huolimatta) tosi hauskaa. Katsokaa vaikka:
 |
| Lentopalloa |
 |
| Aurinkorasvaa hipiälle |
 |
| Uimahyppyjä |
- Iina -
Vaikka päätös pitää välivuosi pitää, niin ikävä on harjoituksiin!! Kaikki, mistä Iina kirjoittaa, pitää NIIIIN paikkaansa! Mutta ehkäpä tämäkin on osasyynä siihen, miksi esitykset ovat aina tuottaneet yleisölle hauskoja hetkiä ja iloisen ilmeen ( paitsi nyt tietysti Titanic....)- Kun väellä on jo harkoissa hillittömän hauskaa, se ei voi olla näkymättä myös sitten lopullisessa tuloksessa siellä lavalla!
VastaaPoistaSari
ps. tuo uimahyppykuva aiheutti ihan hervottoman hihityskohtauksen:):):)
Taidan käyttää Artun kuvaa jossain! ;) - tuija -
VastaaPoista