Se sateisempi ilta

Ajelen auton pyyhkijät viuhuten Ypäjälle ja Musiikkiteatterin parkkialueelle. Sadeasuihin varustautuneet liikenteenohjaajat hoitavat hommansa hymyhuulin - puolin ja toisin leukaillaan suloisesta kesäsäästä.

Pukeutumistiloissa on kuumaa ja kosteaa. Kaikkialla roikkuu märkiä sadetakkeja, kuivuvia sateenvarjoa. Esiintyjät ovat varustautuneet iltaan pukeutumalla lämpimästi ja alkuverryttely on saanut punan kohoamaan monen poskille. Tunnelma on intesiivinen, innostunut, vaikka välillä käydään oviaukossa kurkkimassa ulos taivaalle: taas sataa.  

Makkarakojulla iloiset herrat kauppaavat kuumia makkaroita sateisen illan katsojille, hellehattujen sijaan toisella kojulla hierotaan kauppaa kertakäyttösadetakeista. Yleisöä ohjataan katsomoon ja ohjeistetaan istumaan paikoille, joihin sadevesi ei pääse roiskumaan. Huopia riittää lämmikkeeksi kaikille.

Ja vettä sataa. Sitä sataa solkenaan, taivas on tasaisen harmaa. Sade yltyy yltymistään, ymmärtääkö lakata laikaan? Ei ymmärrä. Musiikkiteatterilla joudutaan tekemään tänään ikävä ratkaisu ja perumaan illan näytös. Rajuina kuuroina tuleva vesisade pääsi mm. rikkomaan äänentoistoa. Vain kerran aikaisemmin teatterin historiassa on jouduttu samanlaisen ratkaisun eteen, vuonna 1995, eikä päätöstä nytkään tehdä kevein mielin. 

Yleisö istuu hetken hämmentyneenä. Esiintyjät kerääntyvät lavalle yhtä hämmentyneinä, harmitus näkyy silmistä. Sitten kajahtaa laulu: Nousee päivä, laskee päivä soi kauniisti, niin kauniisti yleisölle kiitokseksi ymmärryksestä.

Yleisön kanssa selvitellään lippuja, palautettavia rahoja. Pukeutumistiloissa esiintyjät pohtivat, mitä yleisö ajatteli. Suuttuivatko? Olivatko kiukkuisia? Ymmärtävätkö luonnonvoimien oikut? Olisiko sittenkin voitu vetää esitys jotenkin läpi? Ei, ei sittenkään. Joku kiteyttää fiiliksen: teatterilaisen sydämeen jäi tästä illasta tyhjä olo.

Ajelen auton pyyhkijät viuhuten pois teatterin parkkialueelta. Ihan kuin olisi kirkastumaan päin. Nytkö se alkaa tehdä poutaa? Säästä ei aina saa selkoa ja sen ennustaminen on vaikeaa, mutta yksi on varmaa: teatterilta poistui tänään joukko, jolle oli jäänyt esiintymsen nälkä. Seuraavassa näytöksessä on takuulla hurja lataus. 

- Iina -