What a feeling!

Helpotus. Ilo. Kiitollisuus. Nämä tunteet ovat päällimäisenä juuri nyt.

Tulin tänä kesänä mukaan lyhyellä varoitusajalla. Timosen Mirella soitti pari kuukautta ennen ensi-iltaa ja kysyi, että tulenko hänen varamiehekseen tekemään Hodelin roolin, pääsykokeet kun kuulemma saattaisivat olla päällekäin näytösten kanssa. Vastasin kyllä. Ja puhelun jälkeen kirosin. Myöhemmin itkin ja kirosin lisää. Miksi, oi miksi, suostuin tuollaiseen? Enhän osaa mitään koko teoksesta! Pelko ja stressi olivat sillon ne päällimmäiset tunteet.

Harjoituksia oli lähes joka ilta. Harjoittelin tansseja, lauluja ja repliikkejä. Koeviikon illat käytin kohtausten muistelemiseen kokeisiin kertaamisen sijasta. Tanssitreeneissä turhautti ja harmitti. En osaa, en pysty. Monien treenien jälkeen iltarutiineihin kuului kuuma suihku, itkeminen ja kuppi teetä.

Ensimmäinen läpimenoni oli vain muutamaa päivää ennen kenraaliharjoitusta. Asuani muutettiin useaan otteeseen, peruukkikin löytyi joskin ihan liian pieni. Kaikki tuntui sekavalta ja pelottavalta. Ja taas kirosin. Vähän liikaakin.

Tuli kenraali. Olin lavalla. Roolivaatteet kunnossa. Meikki ja peruukki laitettu. Ja hei, hyvinähän se meni. Olo helpottui heti. Sovittiin Mirellan kanssa, että teen kaksi näytöstä vaikkei hänellä olisikaan pääsykokeita päällekäin. Ja ne tein. Ja kolmannenkin. Se oli tänään. Kolmas kerta toden sanoi. Ihanaahan se oli. Pakko myöntää, että olen ylpeä itsestäni. Iloinen, että suostuin. Pahoillani, että kiukuttelin niin paljon. Onnellinen, että kun en itse uskonut itseeni, joku muu uskoi aina. Ja helpottunut, että tämä koitos on nyt ohi.

Kuvat: Iina Wahlström

Mutta arvatkaa mikä on parasta? Tuo porukka. Se on ihan mieletön! Mitä kannustusta ja tukea sieltä saakaan. Huumoria löytyy ja se helpottaa rankkoja treenejä ja näytöskautta. Välillä on huonoja päiviä, mutta niistä selvitään. Halauksen saa aina, kun sitä kaipaa. Yksinkin saa olla jos haluaa. Jokainen saa olla ihan sillä tavalla kuin itse tuntee olonsa hyväksi.

Tykkään noista ihmisistä ihan kauhean paljon! Ja olen tosi ylpeä aina kun saan katsoa näytöstä katsomon puolelta. Olen osa porukkaa, vaikka en ollutkaan joka näytöksessä mukana. Kiitos siis ihan jokaiselle, joka on tuolla mäellä mukana. Olette upeita jokainen. Tsemppiä vielä kahteen viimeiseen näytökseen. Ja karonkassa sitten juhlitaan ja rentoudutaan, ansaitusti ihan jokainen. Vielä kerran, kiitos!

Helpotus. Ilo. Kiitollisuus. What a feeling!

- Elli -