Ittetilityspäivä

Ruppee ny noi kulissit olleen kohtuulisesa kunnosa, vaikka on sielä viälä monta ropleemia, pari mahrotontaki. Noi kelit on ollu enimmäkseen aika kurjia. Tänäpänkin, ko mää kahreksalta olin teatterilla, ni lumi maasa. Siitä vaan si taas ruvettiin. Pantiin pystyyn neljä kuusta. Askon kans hakattiin oksat kii runkoihin ja si neljästään vänkättiin ne pystyyn. Yks kerrallaan, ko ei ne mahru nurisa olleen yhresä.  Hannu hääräs orkesterikatoksen katolla ja pystytti vahtitornia. Pekka pani sementtilaattoja kattomon erustaan. Siinä si aina jelpattiin toisiamme, ku oli semmosen tarvis. Välillä sato vettä, välillä rakkeita ja si välillä vilahti aurinkoki. Mu oli se hilkulla, että nelistään ne pystyyn saatiin, meinaan ko ne rupes painaan, ko ne oksat, että siinä si puhallettiin jokkaine, ko Hannu oli saanu mutterit kiinni.

Soli oitis aamusta, ko mää löin vasaralla peukalooni, että pamahti. Sattu niin ”sensuroitu” ja mää aattelin, että ei tästä tu mittään. Mu si vähä myähemmi, ko Pekka tuli ja Asko sano sille ihan enstemmäiseks, että näikkö sää valkoposkihanhet, ko se oli vähä aikasemmi sanonu mulle, että katos mitäs tuala ny mennee, vaikka mää mittään nähny, ko rillit räntäsä ja Pekka sanos, ettei se mittään ollu nähny, ni mää aattelin, että murheensa ne on jokkaisella, että kai se tästä. Onneks oli kahvetta Pekalle ja kelpas se si mullekki, vaikka peukalo kimmoili ja ny ehtoolla, ko mää tätä kirjootan, ni on aika musta ja särkee, että ei sillä ny uskalla mihinkä koskee.

Hannu vaan siälä orkesterikopin katolla touhus, eikä ollu moksiska, vaikka sato vettä ja sato rakkeita. Si, ko saatiin se siältä alas kahveelle, ni sano, että tää on ny hyväsä mallisa.

Mää join kans kupin kahvetta ja kuuntelin sitä pörinää, ko Pekka ja Hannu ja Asko saa aikaseks, ko ne tiätää ja muistaa kaikenlaista tästä meitin teatterista ja Ypäjästä ja elämästä ylleensäki. Si mää otin toisen kupin ja menin ulos ja istuin kattomon etupenkille, panin hanskat alle, ko se oli tiätysti märkä ja rupesin hunteeraamaan. Kattelin sitä näyttämöö ja mietin, mitä sille on ny si taas tälläki kaurella saatu aikaseks ja pääryin siihen, että on se aika hyväsä mallisa, vaikka niitä ropleemeita viälä onki, ne pari mahrotontaki. Ja si mää rupesin miettiin noita meitin artisteja, niitä ko essiintyy ja tanssaa ja laulaa ja replikeeraa ja tekkee sen esityksen. Että lyäks ne kans joskus vasaralla peukaloonsa, sillain kuvannoollisesti, että ei tästä ny tu mittään. Että millais ne si semmosestä pääse yli? Meinaan, että ei niitä valkoposkihanhia si joka paikasa alvariinsa räpistele.

Ja si, ko on viälä niitäki, ko on monesa paikasa, että näyttämöllä ja muisaki hommisa. Ko meistäkin ny noi Pekka ja Asko. Ja niitä on monta muutaki noisa monisa hommisa. Että kuis ne vaan jaksaa! Että eivät koskaan löis vasaralla peukaloonsa, siihen mää en usko, eres kuvannoollisesti.

Mää meen ny peukaloni kans nukkuun, pirän huamenna vappaapäivän, ko se on perjantai, vaikka mittään vappaata, ko on muita töitä. Lauantaiks on luvattu hyvät kelit, että varmaan pääsee artistit näyttämölle harjotteleen ja hyvä niin. Ku eivät si vaan lyä peukaloonsa. Taikka jos lyäväkki, ni pääsee siittä aika äkkiä ylitte, ilman mittään ankkoja taikka muitaka räpistyksiä.

- Arto -