Kuurennen kuusen päivä

Tänäpän tiistaina nostettiin pystyyn kuures kuusi näyttämölä. Sielä ne ny on kaikki pystysä,  alaoksat ni matalalla, että niihi ne artistit si kolhii päänsä. Hannu keksi panna alareunoihin semmoset pehmikkeet, ettei vanerin reuna sentään revi nennää taikka ottaa taikka päälakkee rikki, meinaan ko se riippuu siittä kolhijan pittuuresta, että mikä osa päästä ossuu alaoksan reunaan, ko ossuu kumminki.

Se oli vaalipäivä pyhänä. Oliskos ollu vaaliväsymystä, ko viälä tänäpänkin meilä oli työmaala aika uupunu olo. Hannu kyl meni, ko piäni orava, oli eilen ehtoolla käyny tekemäsä hianot tikkaakki orkesterikatoksen katolle, siittä erestä suoraan ylös, mu mei muut oltiin enempi semmosia nukkuneen rukkouksia. Kyl Pekka jakso nakertaa ne sementtilaatat loppuun kattomon etteen, kyl  Asko maalas ja juaksi ja toi ja vei  ja autto kaikkia ja Hannu sirkkelöi ja reunusti pyärön vanerisuikaleilla ja korjas viälä niitä tikkaitaki. Mu ei me jaksettu vehrata eres siittäkä ilosta, ko meilä oli mukana porukasa uus kaveri. Taikka on se ollu joskus ennenki. Ny oli sattunu juttuun Teijan kans ja soitti si, että voisko tulla appuun. Ja si tuliki. Ammattitimpuri ja yrittäjä, että löytyy niitä lissää viksuja ihmisiä lähiseurulta viälä tänäpänkin. Sen nimmee ny täsä, ku en tiärä, mitä se siittä tykkäis, mu sanon kohta, ko saan siltä luvan. Ko lupas tulla huamenaki.

Täsä ehtoolla mää taas kumminki tähän plokkiin riipustan, vaikka väsyttääki. Ei mua tää oma raapustus uuvuta, ko mää vaan siittä, minkä nään ja kuulen ja se ny si on tota lavastusta. Mu ko mää kaipaan (kuis mää tommosen runollisen tähän ny sekkaan sainki) muitaki näkemisiä ja kuulemisia ja kokemisia. Ko meitä on täsä ny mukana sentään toistasattaa ihmistä ja tosa lavastuksesa vaan viis taikka kuus, millai sen ny si millonki laskee. Että ruppee olleen tällä tahrilla tää meitin näkökulma aika raskaasti ylierustettu. Ko olis se enempiki  tährellistä tiätää noitten artistienki tuntoja. Ja si viälä olis kommeeta, ko kuulis, mitä noi meitin ammattilaiset oikein ajattellee, meinaan ohjaaja ja lavastaja ja korekraahvi ja puvustaja ja mussiikin maestro ja ketä kaikkia niitä ny si onka. Mu mahtaakos ne eres lukkee tätä plokia? Vaikka joskus mää miätin, että lukkeeko tätä  plokia kukkaan muu, ko mei teatterilaiset itte. No hyvä sentään, jos eres mei.

Taitaa olla parree, että määki ny lopetan ja meen nukkuun. Ettei mee kyyniseks, ko mulla on vähä taipumus semmoseenki. Se nousee aurinko huamenaki ja aika hyvvää keliä on luvasa loppuviikkoki ja ens pyhänä on si harjotukset teatterilla ja on toi meitin lavastaja Oskariki kuulemma tulosa paikalle, ko Anu ja Sami siälä jo sovitusti onki, että tullee si taas uutta rätinkiä meille kaikille.

- Arto -