Puukkohipan peruskurssi

Sunnuntaina 21.2.2016 oli taas yksi erikoislaatuinen päivä Ypäjän musiikkiteatterin historiassa.

Tuolloin oli nimittäin teatterin ensimmäiset miekkailuharjoitukset.

Miekkailua olisi tuskin ollut kovin paljoa ensi kesän teoksessa, tai ainakaan sitä ei olisi ehkä harjoiteltu samalla tarkkuudella, ellei ohjaaja Sami O. Vartiainen olisi pyytänyt minua teokseen vastaamaan juuri miekkailusta.

Mutta miksi juuri minä?

No ehkä siksi, että kamppailu-urheilutaustaani kuuluu myös itämaista miekkailua ja nyttemmin olen keskittynyt HEMA:an (Historical European Martial Arts) ja olin siksi luontainen valinta miekkailun opettajaksi. Tilannetta helpottaa myös se, että olen aiempina vuosina kuulunut myös teatterin turvallisuudesta vastaavaan joukkoon.

Kuvat: Juha Lindgren

Mitä siis teimme?

Aloitimme aivan perusteista. Ensimmäisten asioiden joukossa oli oikeaoppinen ote miekasta, terälinjan tärkeys miekkailussa, kardinaalivirheet ja niiden välttäminen. Harjoituksen pääpaino oli kuitenkin perus torjunnoissa ja hyökkäyksissä, joita opetin kanssanäyttelijöille yhteensä seitsemän. Noita seitsemää tullaan käyttämään erinäisissä järjestyksissä kesän teoksessa ja katsojat tulevat luultavasti hämääntymään ja luulemaan, että siellä on useampia erilaisia liikkeitä, mutta kaikki nojaa seitsemään perusliikkeeseen.

Keitä siellä sitten oli?
Miekkailevan osaston koostumus ei ole aivan ideaalinen, kun kaikki eivät luonnollisesti ole huippukuntoisia parikymppisiä ammattinäyttelijöitä. Porukan nuorin oli alta viidentoista ja vanhimmat lähentelevät viittäkymmentä, joukossa sekä miehiä että naisia. Mutta seurakunnan sekavuudesta huolimatta kaikki oppivat perusasiat jopa hämmentävän hyvin.

Jostain kumman syystä herrashenkilöillä oli suurin ongelma olla tekemättä pelkällä voimalla, vaikka miekkailussa ei tarvita juurikaan voimaa vaan tekniikka riittää. Tytöillä taas oli ongelmaa tehdä riittävällä voimalla ja miekkailu meinasi muuttua taputteluksi. Tämä ei toki minua yllättänyt, koska miekat ovat yllättävän painavia tytöille ja yllättävän kevyitä miehille. Onneksi kesään on vielä aikaa ja tyttöjen käsivoimat ehtivät kehittyä ja herrat ehtivät hioa voimankäytön oikealle tasolle ennen esityskautta, joten kaikki käyttävät samaa voimamäärää eikä vahinkoja pääse tapahtumaan. Vaan vielä on edessämme pitkä tie ennenkuin kaikki koreografiat ovat näyttelijöillä lihasmuistissa. Eipä niitä ole minulla vielä paperillakaan kuin pari.
Mutta oliko siellä musikaalista tuttuja hahmoja, kuten Eliza, herra Higgins tai Pickering?

Enpäs kerrokaan, vaan joudutte itse tulemaan kesällä katsomaan kuka siellä miekkailee, ketä vastaan ja kuka sen kalistelun lopulta voittaa.

- Arttu -