Yksi näyttelijöistämme oli keväällä kirjoittanut koulutehtäväänsä varten runon seitsemästä veljeksestä ja rohkaistui nyt luovuttamaan kyseisen teoksen julkaistavaksi blogissamme. Tässäpä tuo teos nyt on:
Impivaaran veljet
On Impivaarassa Jukolan mökki.
On mökissä yhtä monta hirsiä, kuin on veljiä.
Veljeksiä seitsemän löytyy, niistä vanhin Juhani Jukolan poika on.
Hän illasta aamuun möyhyy kun veljiänsä kaistaa ja rakkauttansa Venlaa kohti osoittaa.
Ei löydy päästä älliä, niin että sais lukutaidosta otetta ja sillä mässäillä.
Useimmiten aapinen Toukoloiden suusta löytyy, tällä tavallahan siitäkin hyötyy.
Seuraavana rivissä harteikas Tuomas kaksoisveljensä Aapon kanssa seisoo.
Aapo se veljistä järkevin tiedetään olevan.
Puhuu ja pölpöttää se taito hänelle hyvän elämän välittää.
Huolestuu hän veljien puuhista, ei Aapon neuvoja aina suosita.
Tuomaksen suu se hiljainen on.
Ei kuulu pihausta, ei ininää ennen kuin joku kysyy tai ärsyttää.
Mutta jalat ne maassa on, järkevä ja ajaton.
Vaikkakin oman veljen tappo lähellä on.
On velikatraan jalkoihin jäänyt Simeoni tää.
Eipä jumala ja siveys auta, kun veljien alle jää.
Hämeenlinnan reissu se kohtalokas on, Lucifeeruksen sielu viinapullossa lymyää jo.
Matka kuuhun lopun viinalle tua, jää veljien pulloihin sinetit nuo.
Toinen kaksoisvelisarja Timosta ja Laurista muodostuu.
Ei Lauri maailman menosta piittaa.
On metsä elämän ehto ja käden taidolla ei hän kunniaa piiaa.
Hiidenkivellä meinaa köpelösti käydä, humala liian vahva ja äyhä on kohtalokas väylä.
Timo se aika vekkuli lie,
mistä lienee laulu taidon tie ?
On hän tyhmä kuin saapas, ei tajua eikä löydä aata.
Veljien perässä pysyy,
Juhanista mallia ottaa ja toistona pauhaamista suuhunsa sakkaa.
On hännän huippuna se kuusituumainen Eero.
Kieli pojalla liian terävä lie, sanat pistävät muiden mielet ken ties.
Mutta kova kuin kivi on pää, oppii aapisen ensimmäisenä hän.
Eikä liioin viimeiseksi jää.
Siis veljiä seitsemän on, lienee parasta lopettaa loru loputon.
Jokainen vaimon ja maata saa.
Paitsi Simeoni tuo,
hän vanha mies Juhanin nurkissa pyörii kuin aika loputon.
Seitsemän hirsiä mökissä aina vaan,
vaikka vaimojen ja lasten äänet niihin kaivertua saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti