Rutiinia - vai jotain muuta?

Tätä kirjoittaessani valmistaudun juuri lähtemään kohti teatteria. Ollaan ns. "voiton puolella", koska 6 näytöstä on jäljellä. Fiilikset on kaksijakoiset. Tiedä sitten mistä johtuu kun sitä ajattelee, että vielä 6 näytöstä jäljellä, mutta samaan aikaan ajattelee myöskin, että enää 6 näytöstä jäljellä. Suuren helpotuksen ja suuren haikeuden yhdistävä tunne on melko mielenkiintoinen. Ihan kuin olisi pomminvarma pakoreitti jonnekin, mutta haluatko loppujen lopuksi edes yrittää päästä sinne?

Otsikon mukaisesti elo teatterilla ja sen ulkopuolella on muodostunut rutiinien mukaiseksi. Käytännössä kaikki, mitä tapahtuu ennen näytöstä on aikataulutettua. Sitten näytös ja jälleen kerran näytöksen loputtua palataan aikataulujen pariin, jotta valmistautuminen seuraavaan näytökseen onnistuu mutkitta.

Mutta mitä sitten tapahtuukaan, kun näytökset loppuvat? Käytännössä koko vuoden kestäneet harjoitukset ja esitykset päälle ovat muodostaneet sellaisen rytmin, jonka mukaan on helppo elää. Kun näytökset lopulta loppuvat, se tapahtuu siten kun ne loppuisi kuin seinään, vaikka jo kuluvan vuoden tammikuussa tiesimme, että esitykset loppuvat 4. elokuuta. Vaikka allekirjoittaneellakin on jo 10 vuoden kokemus teatterin tekemisestä, tästä asiasta ei ole vielä tähän päivään mennessä syntynyt rutiinia. Välillä tuntuu siltä, kun saat jonkin projektin päätökseen, että ns. "vetäistään julmasti matto jalkojen alta" ja täytyy alkaa pikku hiljaa nousemaan ylös uudelleen ilman sitä tiettyä, valmiiksi ja hyväksi todettua rutiinia ja ilman teatterin "perhettä". Monesti elämä näytöskauden jälkeen onkin (ainakin itselläni) hieman hankalaa. Onneksi kuitenkin vanha sanonta pitää paikkaansa: "Toisen loppu on toisen alku."

Mutta tosiaan, nyt kiireen vilkkaa teatterille lähmimään naama täyteen pakkelia ja tukka kuosiin. Vielä ehdit mukaan katsomaan kuinka komeita wet-look kampauksia äijäkaartistamme löytyy! :)

-Samuli-

Toinen viikko alkaa

Ensimmäisen esitysviikkonsa aikana ypäjäläisen Poikakaverin näki yli 2200 katsojaa. Se on aikamoinen määrä ihmisiä. Ilahduttavaa ja ihanaa, että niin moni on löytänyt tiensä katsomoomme.

Ja lisää väkeä on luvassa! Toisen viikon alku näyttää lipunmyynnin suhteen lupaavalta: katsojia per esitys näyttäisi olevan tulossa ensimmäistäkin viikkoa enemmän. Saas nähdä, kuinka sitten lopulta käykään.

Kahden päivän mittaisen tauon jälkeen riennämme jälleen tänä iltana lavalle. Taas jännittää! Kun pari iltaa on mennyt replikoinnin sijasta roolivaatteita pesten ja paikaten (toisilla katetta korjaillen ja joillain ensi vuotta suunnitellen...), tuntuu vatsanpohjassa lentelevän perhosia tavallistakin enemmän.

Tervetuloa tänäänkin mukaan Nizzan 1920-lukuun ja hilpeään musiikki-ilotteluumme!

- Iina -  

Kuvat: Mikko Malin (22.7.2012 näytös)

Tänään ensi-ilta… Huomenna ensi-ilta!

Nyt on esityskausi lähtenyt siis hyvällä mallilla käyntiin. Neljä esitystä on takanapäin ja 14 vielä jäljellä, kaiken kaikkiaan siis 18 kertaa etsitään poikaystävää. Yleisöä on riittänyt mukavasti, mutta tilaakin vielä on, joten kaikki nyt vain joukolla teatterille ja katsomaan, mitä muun muassa tyttökoulun väki saa aikaan ja kuinka karnevaalien aikana tapahtuu monenmoista...

Ensi-iltaa oli seuraamassa vielä ohjaaja Hannele Martikainen sekä koreografi Kati Kotilainen, mutta nyt he ovat uskaltaneet jättää meidät viemään keskenämme esityksiä eteenpäin ja omalla painolla. Tietenkin he saattavat tehdä yllätysvierailuita! Jos tarpeen on, niinden jälkeen he mahdollisesti ohjaavat meille pieniä korjauksia ja tarkennuksia. Katsomme myös, ettei esityksen suunta ole liiaksi muuttanut kurssiaan. 

Tänä vuonna on erityisen paljon tekemistä myös ennen näytöksien alkua. Osa käy kampaajalla, mutta osa tekee hiuksensa itse. Esimerkiksi minä menen viimeistään kaksi tuntia ennen esityksen alkua lavan taakse puuhailemaan. Laitan hiukseni kiven kovaksi, jotta kampaus kestää läpi näytöksen monet päähineiden vaihdot. Hiusten laiton lisäksi kuluu runsaasti aikaa myös maskeeraukseen. Sen jälkeen pitää vielä viedä rekvisiitta ja asusteet paikoillensa ympäri teatteria. Kun omat asiat ovat kunnossa, aloitan muiden avustamisen, miehet kun eivät esimerkiksi ole tottuneet meikkaamaan ja tekemään muun muassa rajauksia silmiin! On myös hiusten kihartamista sekä kampauksen tekoa. Kun on reilun tunnin puuhannut, alkaa vartalon lämmittely sekä äänenavaus. Pian kello onkin vajaa seitsemän ja lava tyhjenee, mutta vain hetkeksi, sillä yleisö saapuu sisälle. Lavan takana tosin jatkuu kuhina: meikkejä ja kampauksia viimeistellään, asut puetaan ja viedään loputkin paikoilleen. Ja pitääpä myös muistaa laittaa mikki päälle ennen esityksen alkua. :)

- Tuija -

 

Kuvat: Arttu Malin (näytökset 18. ja 19.7.2012)

Kolme takana, 15 jäljellä

Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, mitä kohti ja mitä varten olemme talvesta asti treenanneet; ensi-iltaa ja esityskautta. Yleisön eläytyminen mukana, nauru ja taputukset tuntuvat joka kerta yhtä palkitsevilta ja niistä saa energiaa jatkaa aina seuraavaan iltaan ja esitykseen. Ja tietysti vähintään yhtä tärkeä energian lähde löytyy kanssanäyttelijöistä ja teatterilla hyörivistä talkoolaisista. Aina löytyy joku auttava käsipari vetämään kiireessä vaihdettavaa hameenhelmaa alaspäin ja vetoketjua kiinni.
Ilmatkin ovat olleet erittäin suotuisat, Ranskan Rivieralla ollaan saatu nauttia auringosta, kuten asiaan tietysti kuuluu.
Näytöksiä on 15 jäljellä, kolme takana. Itselläni ainakin hyvät fiilikset tähän astisesta - toivottavasti ne välittyvät katsomoonkin.

- Sini -

Katsomo siistitään yleisöä varten. Kuva: Arttu Lukander

Maskeerauspisteessä käy ennen esitystä sutina. Kuva: Arttu Lukander

Väliajalla palvelevat iloiset makkaranmyyjät. Kuva: Juha Ahokas

Lavallakaan ei olla koskaan yksin. Kuva: Arttu Malin

Loppukumarrukset ovat kiitos yleisölle. Kuva: Arttu Malin

Vihdoinkin yleisölle!

Vihdoin ollaan siinä vaiheessa, että päästään esittelemään muillekin tätä hienoa tuotosta! Verta ja kyyneliä vuodatettiin, mutta vihdoin ollaan valmiita. Ensi-ilta ei jännittänyt niin paljoa kuin olisi odottanut. Suurin jännitys tuli vasta n. minuuttia ennen kun hypättiin lavalle.

Esityksissä on tullut myös muutamia virheitä, mutta ihminen on erehtyväinen ja vahinkoja sattuu. Onneksi ne ei ollut mitään kovin suuria! Toivottavasti näytelmä on viihdyttänyt ja siitä on jäänyt positiivisia vaikutuksia myös katsojille!

- Selina -

 

Kuvat: Arttu Malin