Välillä kulissien takaa ja vähän vieläkin kauempaa

Tiedättekös ihmiset, että vaikka tuolla Ypäjän musiikkiteatterinkin lavalla näyttää tosi auvoiselta ja rauhalliselta ja vaikka miltä, niin tarinalla on myös toinen puoli – back stage. Siellä sattuu ja tapahtuu yllättävän paljon asioita, välillä todella lyhyessä ajassa. Silti mikään noista asioista ei näy katsojalle eikä saakaan näkyä.

The Boy Friend oli ohjaukseltaan sellainen, että melko monella oli tosi nopeita pukuvaihtoja kohtausten välillä. Tämä tietenkin aiheuttaa sen, että varsinaisiin sisätiloihin ei ehdi mennä vaihtamaan. Niinpä mukana olevista kuvista näkee miten monenlaisissa paikoissa on vaatteita aseteltuna valmiiksi seuraavaa vaihtoa varten. Valitettavasti itse tuosta hässäkästä ei kuvia voi ottaa.

Toisaalta tuolla lavasteiden takana on välillä aikaa puhua myös muuta kuin esitykseen liittyviä asioita – niitä ’normaaleja’; oletko käynyt sieniä katsomassa, meinaatko mennä Madonnan konserttiin? Suurin osa tekijöistä kuitenkin käyttää koko ajan seuraavaan kohtaukseen keskittymiseen, fiilistelyyn, sellaiseen hyvän meiningin ylläpitämiseen. Ja tämä kaikki toivottavasti tänäkin kesänä näkyi katsomoon asti eli että jokainen antaa 110 %:n panoksensa aina kun on lavalla.

Edellisessä päivityksessä mainittiin teatterifrendit erikseen, mutta jotenkin tuntuu, että ihan kaikki ovat frendejä ja ovat valmiina auttamaan jumiutuneen vetoketjun avaamisessa, katsomaan, että asu on kunnossa ja ollaanhan me menossa oikeasta paikasta sisään ja ... Joskus ei itsekään tajua mitä kaikkea sellaista tapahtuu, mistä suurella yleisöllä ei ole mitään aavistustakaan. Makkaramyyjilläkin on välillä jopa aikaa hymyillä kameralle ennen väliaikaa... Vaan voipi olla parempi, että yleisö näkeekin vain sen mitä ovat katsomaan tulleet eli valmiin esityksen. Kiitos kaikille noin 6.000:lle, jotka uskoitte meihin!

- Mikko -

 

Kuvat: Mikko Malin