Tanssi-iloa!

Tanssiaskeleet ja -kuviot alkavat hiljalleen painua mielen sopukoihin ja tallentua kantapäihin. Vauhtia ja hyvää tunnelmaa niitä treenatessa ainakin riittää. Koreografit Tuomas Mikkola ja Saara Mikkola-Ylitolva näyttävät mallia.

- Iina -

Kaikki kuvat: Iina Wahlström

Lavasteita kohti

Teatterin lava-alue on vielä autio ja tyhjä. Harjoittelemme Perttulan koulun jumppasalissa, joka on paitsi kooltaan myös olosuhteiltaan jotain aivan muuta, kuin se ympäristö, jossa Ypäjän Musiikkiteatterin teokset levittäytyvät katsojien silmien eteen. Silti harjoituksissa – enemmän tai vähemmän sujuvasti – kuljemme milloin kuvitellun Tevjen talon ohi, milloin kohti kuvitteellista kapakkaa tai odotamme vuoroamme kuvitteellisissa lavasteissa.

Kuvittelu helpottui huomattavasti 8.4. kun lavastajamme Oskari Löytönen kävi esittelemässä lavastesuunnitelmansa ensimmäistä versiota tekemänsä pienoismallin avulla.

Löytönen pyrkii tekemään Anatevkan kylästä tarinan aikaan sopivan, mutta raikkaan tulkinnan. Ilmiasun avainsanoja ovat yhtenäisyys ja jatkuvuus, jolloin lavastus luo tunteen oikeasta, ympärille levittäytyvästä kylästä.

Viulunsoittajan lavastuksessa Löytönen ei halua toistaa jo kerran tehtyä. Toisaalta mikään tekninen ratkaisu ei saa olla itsetarkoitus, vaan lavasteet tukevat musikaalin tarinaa. Edellisvuosiin verrattuna uutta tulee olemaan muun muassa orkesterin sijoittuminen.

Kuvat: Iina Wahlström

Seuraavaksi lavastesuunnitelmiin tehdään tarvittavia muutoksia, korjauksia ja muokkauksia. Sitten voidaankin aloittaa materiaalihankinta ja loputtomat talkootunnit lavasteiden rakentamisen parissa.

Lempäälässä asuva Oskari Löytönen on tehnyt lavastajauransa aikana monenlaisia töitä aina pienistä nukketeatteriesityksistä Tamperetalon Annie-musikaaliin. Ypäjän musiikkiteatterissa hän lavastaa nyt ensimmäistä kertaa. 

- Iina -

Sadetta ulkona, aurinkoa sisällä...

Näin huhtikuussa sitä alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, että toden totta: Ensi-iltaan on ALLE KAKSI KUUKAUTTA. Ulos katsellessa mieli apeutuu, kun vettä sataa ja lämpötilat ovat juuri ja juuri plussan puolella. Mutta musikaaliharjoituksissa on helppo unohtaa vallitsevat sääolot, kun ryhmä alkaa nivoutua entistä paremmin yhteen ja teos alkaa hahmottua itse kunkin päässä. Vielä on paljon tehtävää ja opittavaa ennen ensi-iltaa, mutta vähän kerrallaan asiat alkavat sujua.

Tanssitreenien iloa! Kuva: Sofia Mäkelä

Yksi suurimpia haasteita kesäteatterina esitettävissä musikaleissa on lavastus, joka on Ypäjän Musiikkiteatterissa ollut poikkeuksetta hieno. Tänä vuonna on kaksi haastetta lisää: kuukautta aiempi esityskausi ja myöhäinen kevät. Eli lavasteiden on oltava valmiit kesäkuun alussa, kun aiempina vuosina on ollut koko kesäkuu aikaa rakentaa ja maalata. Ja kevään myöhäisyys siirtää rakentamisen pääpainon toukokuulle. Vaan eiköhän siitäkin urakasta selvitä ihan kunnialla, kunhan saadaan tekevät kädet liikkeelle ja päästään alkuun.

Harjoituksissa ei vielä ole ainakaan minulle tullut väkisin puurtamisen tunnetta, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa ennenkuin kaikki on valmista koska AINA on jotain hiottavaa ja muutettavaa.
Ja osaksi harjoitusfiiliksiä nostaa hyvä porukka, ryhmän asenne ja yhdessä tekemisen meininki. Uudetkin teatterilaiset pyritään huomioimaan ja ottamaan mukaan ryhmän sisäiseen huumoriin vitsi kerrallaan, niin että he kesällä huomaavat olevansa osa YMT-perhettä.

Kuoro laulaa, laulaa laulaa - laulaako ne? :) Kuva: Iina Wahlström

Omalle kohdalleni tämä viikko on tuonut monenlaista mutkaa ja tapahtumaa, mutta yksi parhaista hetkistäni tältä viikolta on ehdottomasti tiistaiset tanssitreenit Helsingissä, kun koreografimme Tuomas ja hänen siskonsa/kollegansa Saara kutsuivat ystävällisesti minut ja “tulevan vaimoni” Riinan Teatterikorkeakoululle harjoittelemaan meidän duettokappaleeseemme suunnittelemaansa koreografiaa. Kun näimme koreografian ensimmäistä kertaa, oli kummankin ilme melko epäuskoinen, mutta pikkuhiljaa tanssi alkoi sujumaan ja saimme tanssittua koko kappaleen jopa läpi muutamaan kertaan. Tuomaksen ja Saaran rakentava palaute loi uskoa jopa minunkaltaiseeni jäykkiäiseen, että kyllä tämä tästä vielä valmistuu. Tuon harjoituksen jälkeen olimme tosin Riinan kanssa sitä mieltä, että lenkkeily samalla laulaen ei välttämättä olisi pahitteeksi.

- Arttu -

Tanssitreenitunnelmia 7.4.2013

 

Kaikki kuvat: Sofia Mäkelä

Katolla ja orkesterissa

Alun perin ajatuksenani oli pitää välivuosi teatterilta, mutta kuinkas siinä kävikään: lavalle ja peräti katolle ollaan kiipeämässä tänäkin vuonna. Kovin monelle on tuntunut käyvän samoin, aina paikka paikoin välivuodesta puhutaan, jahkaillaan hetki ja kas, jälleen ollaan täysillä mukana. Eihän sitä malta poiskaan pysyä.

Viulunsoittaja katolla on minulle musiikiltaan hyvinkin tuttu, tarina hieman kaukaisemmin ja näyttämöllä olen sen nähnyt vain Helsingin kaupunginteatterissa viime talvena. Kun kuulin viime kesän lopussa mikä musikaali Ypäjän musiikkiteatterissa tullaan näkemään, niin huilitaukohaavet kaatuivat siihen - totta kai halusin olla mukana! Kun musiikinjohtaja Mäkiranta vielä tiedusteli kiinnostusta Viulunsoittajan rooliin, niin se oli menoa viimeistään silloin.

Orkesterin penkillä olen viimeksi istunut Annie Mestariampujassa vuonna 2009, sen jälkeen olen pysytellyt näyttelemisessä ja kuorolaulussa. Nyt kuitenkin ylioppilaskirjoitusten, sen tuomien velvollisuuksien ja ajanpuutteen vuoksi päätin siirtyä takaisin orkesterin riveihin. Orkesterilla kun on luonnollisesti hieman vähemmän harjoituksia: soittimen takaa ei tarvitse sen suuremmin miettiä koreografioita, vuorosanoja tai paikkaa näyttämöllä.

Muutamat treenit ovat orkesterin kanssa takana ja hyvään alkuun on musisoinnissa päästy. Kotiharjoituksiakin on ollut mahdollista tehdä Mäkirannan tekemien taustojen turvin. Onneksi matkaa sinne ensi-iltaan on kuitenkin jäljellä, sillä töitä riittää kyllä! Positiivisin ja luottavaisin mielin kesää kohti silti ollaan menossa.

Tänään kokoonnuimmekin jälleen Perttulan koululle huoltamaan musiikkia priimakuntoon. Tervetuloa kuuntelemaan onko harjoitus tehnyt tehtävänsä 14.6. alkaen!

- Sini -