torstai 18. huhtikuuta 2013

Sadetta ulkona, aurinkoa sisällä...


Näin huhtikuussa sitä alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, että toden totta: Ensi-iltaan on ALLE KAKSI KUUKAUTTA. Ulos katsellessa mieli apeutuu, kun vettä sataa ja lämpötilat ovat juuri ja juuri plussan puolella. Mutta musikaaliharjoituksissa on helppo unohtaa vallitsevat sääolot, kun ryhmä alkaa nivoutua entistä paremmin yhteen ja teos alkaa hahmottua itse kunkin päässä. Vielä on paljon tehtävää ja opittavaa ennen ensi-iltaa, mutta vähän kerrallaan asiat alkavat sujua.

Tanssitreenien iloa! Kuva: Sofia Mäkelä
Yksi suurimpia haasteita kesäteatterina esitettävissä musikaleissa on lavastus, joka on Ypäjän Musiikkiteatterissa ollut poikkeuksetta hieno. Tänä vuonna on kaksi haastetta lisää: kuukautta aiempi esityskausi ja myöhäinen kevät. Eli lavasteiden on oltava valmiit kesäkuun alussa, kun aiempina vuosina on ollut koko kesäkuu aikaa rakentaa ja maalata. Ja kevään myöhäisyys siirtää rakentamisen pääpainon toukokuulle. Vaan eiköhän siitäkin urakasta selvitä ihan kunnialla, kunhan saadaan tekevät kädet liikkeelle ja päästään alkuun.

Harjoituksissa ei vielä ole ainakaan minulle tullut väkisin puurtamisen tunnetta, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa ennenkuin kaikki on valmista koska AINA on jotain hiottavaa ja muutettavaa.
Ja osaksi harjoitusfiiliksiä nostaa hyvä porukka, ryhmän asenne ja yhdessä tekemisen meininki. Uudetkin teatterilaiset pyritään huomioimaan ja ottamaan mukaan ryhmän sisäiseen huumoriin vitsi kerrallaan, niin että he kesällä huomaavat olevansa osa YMT-perhettä.

Kuoro laulaa, laulaa laulaa - laulaako ne? :) Kuva: Iina Wahlström

Omalle kohdalleni tämä viikko on tuonut monenlaista mutkaa ja tapahtumaa, mutta yksi parhaista hetkistäni tältä viikolta on ehdottomasti tiistaiset tanssitreenit Helsingissä, kun koreografimme Tuomas ja hänen siskonsa/kollegansa Saara kutsuivat ystävällisesti minut ja “tulevan vaimoni” Riinan Teatterikorkeakoululle harjoittelemaan meidän duettokappaleeseemme suunnittelemaansa koreografiaa. Kun näimme koreografian ensimmäistä kertaa, oli kummankin ilme melko epäuskoinen, mutta pikkuhiljaa tanssi alkoi sujumaan ja saimme tanssittua koko kappaleen jopa läpi muutamaan kertaan. Tuomaksen ja Saaran rakentava palaute loi uskoa jopa minunkaltaiseeni jäykkiäiseen, että kyllä tämä tästä vielä valmistuu. Tuon harjoituksen jälkeen olimme tosin Riinan kanssa sitä mieltä, että lenkkeily samalla laulaen ei välttämättä olisi pahitteeksi.

- Arttu -

1 kommentti:

  1. Kuntokuuri päälle itse kullekin! Mukava lukea tällaisista "näkymättömistä" tapahtumista myös, siitä tulee vielä hyvä! Ei vaan mahtavan hyvä! Viulunsoittajasta nimittäin; koreografioineen, lauluineen kaikkineen!

    VastaaPoista