maanantai 21. maaliskuuta 2016

Tekijät Esityksen Takana 2: Pekka Virtanen


Tekijät Esityksen Takana 2
Pekka Virtanen

          Virtasen Pekka on jo melko monelle tuttu nimi, sillä onhan Pekka teatterin ainoa elinkautisvanki joka on ollut mukana kaikissa teoksissa aina vuoden 1984 syksystä asti. 

          Pekalle on ehtinyt elämänsä aikana muodostua useampia lempinimiä, joita aivan kaikkia ei voi sivistyneessä seurassa edes sanoa ääneen, mutta vanhat merimieskaverit saattavat muistaa Pekan Virtsuna. Vanhempien teatterilaisten kesken Pekka tunnetaan nimellä Linnunkivittäjä, joka juontuu Pekan aktiivisesta lintubongaamisesta ja rengastamisesta. Pekalle itselleen tärkeimmäksi lempinimeksi on muodostunut Papsi, jonka hän on saanut lapsenlapsiltaan.

          My Fair Lady -musikaalissa Pekka tekee Alfred P. Doolittlen roolin ja ennen esityskautta auttaa lavasteiden rakentamisessa, sikäli mikäli lapsenlapsilta, linnuilta, postimerkeiltä ja musiikin kuuntelulta jää aikaa. Koulutusta Pekalla ei varsinaisesti näyttelemiseen tai rakentamiseen ole, mutta Pekka on erinomainen esimerkki lauseesta: “Työ tekijäänsä opettaa”.
Musiikkiteatteriin Pekka lähti mukaan, koska halusi kehittyä esiintyjänä ja päästä kokemaan kaiken riemun jota teatterilla on antaa. Alkusysäyksen antoi yksi puhelinsoitto
Jaakkolan Riikalle. Pekka kysyi Riikalta olisiko teatterissa tarvetta, ja toistaiseksi on joka vuosi ollut.

          Pekan mielestä teatterissa tärkeintä on ajatus siitä, että meitä on vain yksi. On vain yksi kokonaisuus nimeltä Ypäjän Musiikkiteatteri. Ei ole Pekkaa eikä muitakaan yksilöitä, vaan on vain yksi yhteisö näyttelijöistä ja soittajista ravintolahenkilökuntaan, lipunmyyjiin, järjestyksenvalvojiin, rakentajiin ja taustajoukkoihin.

          Kun Pekalta kysyy hauskinta teatterimuistoa, saa vastaukseksi leveän ja hieman kaihoisan hymyn. Pienen hetken mietittyään Pekka vastaa hauskimman olevan Valkoisessa Hevosessa tapahtuneen sattumuksen, jossa hän ja Vainion Asko törmäsivät lavalla sellaisella voimalla että Asko joutui hetken haukkomaan happea. Yllättävimpänä asiana teatterissa Pekka pitää sitä, kuinka suureksi Ypäjän Musiikkiteatteri on kasvanut vaatimattomasta alustaan. Yksittäisenä yllätyksenä Pekka nimeää Sammon Tarina -oopperan koululaisesityksen, jossa koululaisyleisö reagoi täysin eri tavalla kuin mikään muu yleisö. Ja kuinka mykistävä hetki oli seistä kiitoksissa viisisataahenkisen yleisön hurratessa seisaaltaan.

          Tulevaisuudelle Pekka toivoo vielä seuraavat kolmekymmentä vuotta. Joskaan ei usko itse enää silloin olevansa lavalla. Yksi Pekan haaveista onkin päästä joskus kokemaan Ypäjän Musiikkiteatteri katsojan ominaisuudessa. Tulevassa teoksessa Pekka uskoo yleisön kiinnittävän huomionsa erityisesti musiikkiin ja kokonaisuuteen ensimmäisestä liikenteenohjaajasta esityksen ja väliaikatarjoilujen kautta viimeiseen liikenteenohjaajan heilautukseen. Teoksen itsensä Pekka uskoo sopivan kaikille, mutta sitä kannattaa lähteä katsomaan avoimin mielin ja sillä ajatuksella, että annat kehosi ja mielesi olla valmiita ottamaan vastaan kaiken sen mitä meidän kehomme ja mielemme sinulle tarjoavat.

          Teatterin tekemisestä kiinnostuneille Pekka lähettää sellaiset terveiset, että me tarvitsemme juuri Sinua. Jos haluat tehdä mitä tahansa teatteriin liittyvää ja sinulla on suuri palo harrastusta kohtaan, saatat hyvinkin olla yksi meistä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti