Johtava kuntakin kokoontuu

Päätinkin raapaista tälle viikolle juttua johtokunnan eilisestä kokouksesta. Kuulostaa kuivalta vai? Saattaapi kuulostaa ja joiltakin osin toki onkin melko kuivaa luettavaa, varsinkin nuo pöytäkirjat. Ajattelinkin, että joskos tätä kautta immeiset viitsisivät lukea näitäkin juttuja. Ja voin kertoa, että kokoukset eivät todellakaan ole kuivia! Juttua tulee kaikilta niin, että puheenjohtaja Makella on välillä täysi työ saada pidettyä järjestys yllä ja varsinkin puheet itse asiassa...

Eilen kokoonnuimme Seppäsen Virpin kotiin. Kokoustamme usein jonkun johtislaisen kotona tai sitten teatterilla. Kiitokset vielä Virpille loistavista iltakahveista! Kahvittelun aikana keskustelu polveili jos mahdollista vielä tavallistakin laajemmilla kaarilla. Puhuimme mm. Virpin uima-altaasta, Itellan Tom of Finland homoeroottisten postimerkkien saamasta maailmanlaajuisesta huomiosta ja jos vaikka mistä.

Itse kokouksessa asioita on aivan pienistä päivittäisistä nippeleistä (kuten julistepinon sijainti) todella isoihin ja pitkävaikutteisiin juttuihin (kuten katsomon uuden katteen suunnittelu ja toteutus, mikä lienee kokonaishankkeena jossakin lähellä 150.000 euroa). Pakko on kehua johtokunnan jäsenten paneutumista ja osaamista näihin kaikkiin juttuihin. Jokaisella on hyviä ja perusteltuja näkökantoja, ja uskon, että niiden pohjalta pystymme tekemään parhaat ratkaisut teatterin kannalta. Kun ihmiset ovat kaikki varsin määrätietoisia ja itseensä uskovia, lyövät keskustelun laineet välillä melko korkeallakin, mutta kukaan ei ole vielä poistunut kesken kokouksen tai oikeasti loukkaantunut. Vain asioista voidaan olla hyvinkin eri mieltä, mutta ihmiset eivät tappele keskenään.

Eilisessä kokouksessa päätettiin muun muassa, että orkesterikatokseen hankitaan asialliset nosto-ovet, joilla katos saadaan suljettua turvallisesti ja ilman suurien levyjen roudaamista joka ilta kahteen suuntaan. Taisi tuo roudaushomma varsin usein viime kesänä jäädä yksien ja samojen herrojen harteille...

Eilen todettiin myös, että puvustuksen, kahvion ja järjestysmiesten osalta asiat on hallinnassa ja lippujakin on myyty noin 750 kappaletta. Harmillisesti pantiin merkille, että verrattain harvat teatterilaiset ovat maksaneet jäsenmaksunsa tälle vuodelle. Hyi! Annele-täti laittaakin varmasti postia teatterin väelle aiheesta.

Siitäkin kokouksessa puhuttiin, että Oopperan kummitusta ollaan teatterin väen kesken menossa katsomaan heti kohta eli 7.11.2015. Sikäli vain hassua, että liput pitää olla maksettuna jo syksyllä 2014. Johtokunnan jäsenistä Manu ilmoitti äänestävänsä jaloillaan tällaista inhaa elämän lukitsemista vastaan.

Vuoden 2015 teos, Täällä Pohjantähden alla, valmistuu pikku hiljaa. Ihan vielä ei ole dramatisointi valmis eikä kaikki musiikki sävellettynä, mutta silti esimerkiksi Seppo Parkkinen, Kari Mäkiranta, Hannele Martikainen ja Oskari Löytönen ovat jo palaveeranneet useamman kerran miettimässä, miltä TPTA:n pitäisi näyttää ja kuulostaa. Sen verran voi tähän heti laittaa, kaikki kun aina kyselevät päivämääriä, että ALUSTAVASTI esityskausi on 5.-28.6.2015 sisältäen 18 esitystä.

Pitkä ja kuivan tuntuinen tarina tuli tästäkin! Toivottavasti jaksoit tänne asti ja toivottavasti tämä avasi taas yhtä lohkoa teatterimme toiminnasta. Livenä tähän kului koko lailla tarkkaan kaksi ja puoli tuntia.

- Mikko -

Messuilua ja muuta markkinointia

Esityskausi lähestyy huimaa vauhtia ensi-illan koittaessa tätä kirjoittaessani jo seitsemän viikon kuluttua. Paljon on työtä tehtävä ennen sitä. Laulut ja tanssit on kaiveltava muistin lokeroista, lavasteet kunnostettava, roolivaatteet huollettava, kahvilatoiminta järjestettävä ja pääsyliput myytävä – noin nyt muutamia mainitakseni. Ja jotta tämä viimeiseksikin mainittu toteutuisi, on teatteria ja esitystämme markkinoitava.

Markkinointi aloitettiin jo joulukuussa, kun uudistin teatterin kotisivut ja tein uuden esitteen tämän vuoden esityspäivillä. Kasurisen Annelen kanssa olimme niitä jakamassa Hämeenlinnan Verkatehtaalla tammikuun alussa. Sen jälkeen on markkinointitiimissä mm. lähetelty markkinointikirjeitä ja lehdistötiedotteita, uudistettu julisteet ja autotarrat, ylläpidetty blogia ja facebook-sivua, tehty lehtimarkkinointisuunnitelmaa ja lehti-ilmoituksia, sekä teetetty uusi YMT-tuubihuivi.

Yksi markkinointitoimenpiteemme toteutui 12. päivä huhtikuuta, kun teatterimme osallistui Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestettäviin Supermessuihin.Kolmekymmenpäinen joukkomme esiintyi pariin otteeseen Kotimaan Matkailumessujen päälavalla. Valmistautuminen messuille jäi hiukan vähänlaiseksi, koska tiivis harjoituskautemme kesän näytöksiä varten on vasta aluillaan. Esiintymisemme meni kuitenkin kaikista alkukankeuksista huolimatta ihan hienosti, ja tunnelma esiintyjien keskuudessa oli iloinen.

Oman jännittävän lisän esiintymiseemme lisäsi normimiehityksen vajavaisuus, eli osan esittämiemme kappaleiden sooloista lauloikin messuilla joku muu kuin mitä teatterin lavalla kesällä nähdään. Virtasen Pekan Tevjen roolia messuilla paikkasi hienosti Mikko Malin, ja Seppo Lukanderin teurastaja Lazar Wolfia Klemelän Samuli. Itse lauloin Kasurisen Riinaa sijaistaen kappaleeseen Puhemies, Puhemies Tevjen vanhimman tyttären Tzeitelin stemman – loistavien laulajien Timosen Mirellan, Anttilan Sinin sekä Mäkirannan Tuulin ja Pihlan kanssa. Hienosti saimme laulun sujumaan harjoitellessamme sitä ensi kertaa yhdessä hetkeä ennen esitystä. Itselläni ei ole juurikaan kokemusta laulamisesta julkisesti yksin tai noin pienessä ryhmässä, saati laulamisesta äänentoiston kanssa. Se aiheuttikin itselleni lisäjännitystä, kun en laulaessani kuullut lainkaan omaa ääntäni. Tottumattomalle laulajalle se onkin aika iso juttu, kun miettii, että laulaako jotain väärää stemmaa vai muuten vain epävireisesti. Ja olihan se jännitys itselläni muutenkin lähes käsin kosketeltavissa… ;)

Hyvää palautetta teatterimme omasta epävarmuudestani huolimatta kuitenkin sai, ja toivon, että esiintymisemme messuilla ei ainakaan toiminut yleisöä karkottavana, vaan sen sijaan innostaa ihmiset Tampereen seudultakin varaamaan lippuja runsain mitoin ja tulemaan kesän alussa meitä katsomaan ja kuulemaan.

- Tanja -

Siistiä olla pitää

Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina teatterilla myös talkoiltiin. Pois turhat rikat, roskat ja roinat sekä talven aikana kertynyt pöly. Mukava on koko porukan taas treenailla, kun paikat ovat kunnossa.

Kaikki kuvat: Arttu Lukander

Terveisiä stemmaharjoituksista

Maaliskuun lopussa kokoonnuttiin teatterille stemmaharjoituksiin mm. musikaalin kuoro-osuuksia harjoittelemaan. Hyvä meno!

Kuvat: Annele Kasurinen

Teatterifrendi kiittää ja kuittaa

Tämä kirjoitus on hautunut pitkään, liiankin pitkään. Tarkoitus oli kirjoittaa jo viime syksynä, mutta se jäi ja jäi. Siispä, vaikka kevät alkaa olla pitkällä ja harjoituskausi täydessä käynnissä ensi kesää varten, palaan silti viime kesään.

Syksyllä 2012 tulin Sari Mäkisen, vanhan konkarin kanssa ensimmäistä kertaa Ypäjän musiikkiteatterin harjoituksiin. Olin käynyt katsomassa sen kesän esityksen, The Boy Friend ja nähnyt mainoksen, että seuraavaksi olisi tulossa Viulunsoittaja katolla. Esitys kiinnosti ja Sari innosti mut lähtemään mukaan (annettiinko paljon vaihtoehtoja, siitä voidaan toki keskustella).

Ensimmäiset harjoitukset menivät ihmetellessä. Väki oli mukavan tuttavallista ja haliväleissä keskenään, mikä halailijalle tuntui tosi kivalta.

Kevät eteni, harjoituksia tuli aina vain tiuhempaan, kunnes oltiin ulkona ja melkein joka päivä yhdessä. Siinä solahti väkisinkin joukkoon. Ohjaaja Hannele oli jännittävästi päättänyt antaa korkealle sopraanolle kerjäläisen, Reb Nachumin roolin, joten äänialaa oli äkkiä laajennettava alarekistereihin (ja luotettava, että ei se sieltä kuulu). Lisäksi siihen nähden, että puhuin varsin vähän, päädyin jotenkin todella moneen kohtaukseen..

Ensi-ilta tuli ja meni, kerjäläisen kengät hajoilivat pikku hiljaa. Joskus niitä väliajalla paikattiin, toisinaan purettiin. Iso kiitos tästä Hannulle, joka jaksoi kiskoa monoista kasan nauloja yhdelläkin väliajalla!

Lopulta koitti viimeinen esitys ja karonkka. Karonkassa valittiin jokavuotinen teatterifrendi ja hämmästykseni oli suuri, kun Iina sanoi minun nimeni äänestyksen voittajana. Minä? Vasta ekaa vuotta oleva noviisi! Kiitoskiitoskiitoskiitos! Itse olette ihania, ihan kaikki!
Halataan kun tavataan!

- Ilona (+ tautinen kananpoika) -