Viulunsoittajan graafisen ilmeen synty

Heti kuultuani, että Ypäjällä nähdään kesällä 2013 musikaali Viulunsoittaja Katolla, alkoi päässäni pyöriä erilaisia ideoita. Halu suunnitella tämän produktion graafinen ilme alkoi nostaa päätään. Mainostoimistoyrittäjänä tiesin tämän vievän aikaa varsinaiselta tuottavalta työltä, mutta siitä huolimatta halusin antaa oman panokseni talkoisiin rakastamani työn avulla.

Näin jälkikäteen mietittynä on hankala miettiä mistä mikäkin ajatus on lähtenyt liikkeelle, mutta taisin aloitella projektia sillä, että googletin eri puolella maailmaa tehtyjen versioiden mainoksia. Halusin katsella minkälaisin logoin Viulunsoittajaa on ennen tehty ja yrittää keksiä näinkin tunnetulle musikaalille omanlaisen ilmeen. Pyörää ei kuitenkaan voi keksiä uudelleen ja tämän musikaalin teema on vahvasti sen nimessä. Haaste oli siis suunnitella logo ja graafinen ilme, joka ei kuitenkaan toistaisi vanhaa ihan suoralta kädeltä.

Kuvitukseksi muodostui jotenkin luonnostaan katot ja siluetti kylämaisemasta. Logossa taas itse viulunsoittaja keikkuu kirjainten päällä kuin katolla konsanaan.

Värimaailmaa mietin ehkä eniten ja lopulta päädyin vaaleansiniseen ja turkoosiin. Turkoosi on värinä raikas ja puhdas, sekä helposti erottuva. Etsin myös jonkinlaista symboliikkaa, ja sinisen sävyt tuntuivat siksikin parhaimmalta vaihtoehdolta, koska juutalaisille taivaansininen on käsitykseni mukaan merkinnyt hyvyyttä ja armoa.

Ypäjän Musiikkiteatterin Viulunsoittaja katolla -esitteen kansi

Aluksi aidan päällä istua kökötti varis ja taivas oli hyvin vaalea. Johtokunnan toiveen mukaan ilmeeseen lisättiin kuitenkin dramatiikkaa ja sitä saatiin oranssilla taivaalla. Myös linnun lentoonlähtö sai aikaan alun perin kovin staattiseen hetkeen kaivattua voimaa.

Aivan projektin alussa hylkäsin oranssin värin kokonaan, koska hyvin moni Viulunsoittajan aiempi logo ja graafinen ilme (mm. nykyinen Helsingin kaupunginteatterin versio) on ollut hyvin oranssisävyinen. Turkoosin lisättynä vastaväri oranssi toi kuitenkin sen kaivatun piristysruiskeen. Oranssin taivaan voikin katsoja mieltää oman näkemyksensä mukaan joko auringonnousuksi tai -laskuksi ja toivoksi paremmasta, tai oranssi taivas voi jonkun mielessä hehkua myös vaarana ja tulen liekkeinä kylässä.

Myös fonttimaailmalle oli monta vaihtoehtoa, mutta tämä serif -tyyppinen, eli päätteellinen fontti toimi kuitenkin muuten melko modernissa ilmeessä parhaiten. Fontilla onkin suuri merkitys, sillä erilaisella kirjasintyypillä voi koko ilme ja tunnelma muuttua suuresti.

Olen kaikin puolin tyytyväinen tähän syntyneeseen graafiseen ilmeeseen ja toivon, että se miellyttää myös muita teatterilaisia, kuin myös katsojia. Vahva turkoosi ainakin tulee toistumaan meidän teatterilaisten paidoissa ja autojen mainostarroissa – pidetään siis huoli siitä, että erotumme ja näymme hyvin tänä keväänä ja kesänä! 

- Tanja -