Tota Pentinkulmaa on touhuttu jo kauan. Se on toi meitin maestro
miättiny sävellyksiä ja si se on piirtäny niitä nuatteina paperille. Vaikka mää
tiärä, jos sillä olis semmonen tiatokone, ko semmosellaki voi niitä nuatteja
tehrä. Ko ne semmoset konneet ny si ruppeen olleen melkein kaikesa. Ja si se
ohjaaja ja si se, ko tanssauksen suunnittellee ja harjotuttaa ja si se
lavastaja ja si toi puvustaja, net on kans jo kauan hääränny Pentinkulman
parisa. Ja tiätysti si noi kaikki, ko on näyttämölä, ne on ruvennu
harjottelleen niitä vuarosanoja ja lauluja ja tanssaamista jo viime vuaren
pualella. Ja si, ko sitä kappaletta
pitäs saara näkösällekki, ni semmosta markkinoomista ne on kans ruvennu, ens
suunnittelleen ja si tekkeen. Aukes verkosa ny si toi lippujenki tillaus, että
sieltä sitä ny si voi kattoo sopivan ehtoon ja passelin paikan, paitti ittelle,
ni kaverille kans, ko se on hyvä välillä ottaa muijaki mukkaan taikka si toista
pualta toi äijä, että ei ihan minne vaan, ko oikein teatterriin. Että kylä
Pentinkulman etteen on jo aika kauan tehty paljonki tyätä ja tehrään ny si vaan lissää.
Viime viikolla taikka vähä sitä ennenki meiki si ruvettiin hommiin, meinaan mei lavastustyäryhmä, ko ei sielä näyttämölä ny si mittään pystysä, ko viime syksynä purettiin entiset. Taikka on sielä toi orkesterikatos, mutta seki mei syksyllä oikastiin, ko se oli tommonen vähä vinkkeli aikasemmi ja ny tarvitaan semmonen ihan suara. Mei miätittiin, että vaikee homma, mutta toi Hannu sano, ettei siinä mittään ja si se pani pari liinaa taikka kolmekki kiinni runkoon, ko siinä on metallirunko ja toiset päät suuriin kuusiin, ko semmosia on siälä takana ja si se rupes vänttään niitä liinoja kirreemmälle ja si se rupes oikeen, se orkesterikatos. Vaikka kyllä mei vähä kankilla autettiin ja kyllä siinä hikiki tuli. Mutta suaraks se tuli. Vaikka ei sinne näyttämöle mittään tule, paitti mei sinne tullaan aamusta, ko kaikki aina kyssyy, että mitäs tähän ny si tullee taikka sannoo, että tähän on tämmönenki tullu - ei ne tule, eikä oo tullu, ko mei tehrään ne. Ja ny mei si ruvettiin tekkeen, penkattiin ens lumen alta essiin vähä puutavaraa ja ruvettiin ruuvaan pappilaa sen, mitä sitä ny voi elementteinä sisällä tehrä. Ja si mei hunteerattiin, että mitäs mei täsä ny si oikein tarttetaan ja ruvettiin hankkiin semmosta. Ja sahattiin kuus runkoo ja kolkytäkuus kuusenoksaa, ko näyttämölle pystytettään kuus kuusta. Ei mei sahattu oksia mistään kuusista irti, vaan sahattiin kolkytäkuus uutta oksaa. Mitäs se ny si meinaa, näät si, ko tuut kattoon ens kesän esityksiä. Meitin tarttee kyllä vielä tehrä kuus oksaa lissää ja jallaat niihin kuusiin.
Täsä kohrin tarttee toreta, ko noi markkinointimiähet aina puhhuu semmosten sirosryhmien tärkeyrestä ja naisekki sen pualeen, ni meille noi Ypäjän yritykset on tosi tärkeitä sirosryhmiä, ko niiltä si saa aina appuu, vaikka tarttis mitä. Mää täsä ny si ruppee niitä nimiltä, ko en tiärä, mitä ne semmosesta tykkäis, mutta ne ko tykkäis, ni mää kyllä sanon ihan nimekki myähemmin. Ja si toi Ypäjän kunta kans, se on tärkee, paitti virkamiähet, ni luattamushenkilöt eritoten, että saaraan sitä tukkee, mitä tarvitaan. Ko ilman sitä, ei olis mittään vyysillistä teatteria, meinaan sitä paikkaa, mihin toi ylleisö voi tulla, parkkeerata autonsa, juoara kahveeta, käyrä vessasa, istua penkeillä katsomosa ilman, että sattaa niskaan ja kattoo meitin esityksen ja kotio mennesä miättiä, että kyllä se vaan Ypäjällä tommonenki onnistuu, että ei onnistus juur missään muualla. Että paljon on saatu, ei tämmöstä olis ilman kunnan rohkeeta meininkiä. Semmosta ny si tarvitaan vähä viälä jatkosaki, ko tuppaa noi paikat rapistummaan.
Mutta nykymaailmasa ja Suamesaki, ko tarttis muka aina vaan olla suurempaa, että sillai muka si säästettäs. Että aina vaan suurempia yrityksiä ja suurempia kuntia. Mää en semmoseen usko tollai katekoorisesti. Ko si viälä kumminki puhutaan piänyrittämisen tärkeyrestä ja että meitin jokkaisen suamalaisen pitäs olla yrittäjä. Mitäs mei ny si ollaan, usseimmat yrittää pärjätä parhaansa mukkaan, mutta jos jokkaisen pitäs myyrä ja saara siitä rahhaa ja viälä voitolla, ni tuliskos siitä mittään? Ja si noi kunnat, että yhteen vaan enemmän, vaikka pakolla. Voi se olla jossain tappauksesa järkevääki ja jossain sitte taas ei. Se järki ko musta olis siinä se olleellinen. Ny mua kyllä huvittaaki, ko mää itte asun Vantaalla ja sillä seurulla tohon yhteen/erikseen ei näytä löytyvän mittään järkee, ei eres tohon yhresä tekemisseen. Ja si, ko mää miätin tätä meitinki teatteria, ni siinä touhuu ihmisiä ilman mittään kysymystä, että mistäs kunnasta sää oot. Että yhresä voiraan tehrä semmosta, ko on, paitti mukavaa, myäs tarpeellista ja hyäryllistä, ko hyvä elämä ei perustu pelkkään rahhaan, jos perustuu semmoseen ollenkaan. Meni ny si vähä vilossoohviseksi, mutta olkoon näin ehtoolla rakennuspäivän perrään. Joku si sannoo, että puhhuu politiikkaa, että ei semmosta teatterin yhteyresä. Mää aattelen sen niin, että jos politiikka on vain rahhaa taikka valtaa taikka jottain muuta semmosta, että ittelle vaan, niin se on pahhaa politiikkaa taikka ei oikeestaan mittään politiikkaa, se on suoraa sosiaalista tyhmyyttä se. Ko kysymys on siittä, että mitäs mei tehrään yhresä. Eikä mei voira tehrä yhresä mittään vaan liiketalourellisesti, ei semmonen mittään elämää ole. Se on tehtävä yhresä kulttuurisesti kans ja sillai laajasti, että siihen soppii paljon ja erilaista, korkeeta ja matalaa, levveetä ja kappeeta, ilosta ja surullista, iskelmää ja oopperaa, tilkkutöitä ja teatteria, viihdettä ja vakavaa, harrastusta ja ammattia, täsä vaan niinko esimerkin omaisesti muutamalla ominaisuurella epitoituna. Se on toi kulttuuri tiätysti hiano sana, mutta kannattaa muistaa senki lähtökohta, että mitäs se alkuunsa oikein tarkoittika, että viljellään semmosta, ko ihminen tarttee pysyäkseen henkisä. Tänäpän tarttee muutaki, ko vaan leipää, on tarvinnu jo kauan. Ny vaan ruppee olleen huali siittä, että saako kumpaakin, meinaan sekä leipää, että muuta, että saako kotimaista, ko viaraan varasa se voi olla vähä kysseenalasta.
Huamenna se on taas aamusta teatterilla, viälä ei mennä ihan seittämäks, ko sillon on viälä vähä hämärää, mutta ans olla ko noi päivät tosta tullee piremmiks, ni si meiki seittämäks. Ja ollaan si siihen asti, ko noi artistit astuu näyttämölle harjottelleen. Tästä tuliki miäleen, että mei ollaan aika vanhoja ukkoja melkein koko kuuren miähen porukka, Arttu ainoo nuarempi, että jos sulla olis aikaa ja mahrollisuutta, ni tulisit mukkaan. Kahveeta keitetään ja pullaa haetan Salesta, ei siittä mittään muuta materiaalista ja tyät on ussein kovia ja kiirus aina tuppaa tulleen (no siinä onki toinen, joka meitin lisäks teatterille si tosta vaan tullee), mutta se meitin yhresä tekemine, se on semmosta, että mukava on siittä raskas aliarviointi. Ja jos sää si tykkäät, että et sää semmoseen ukkoporukkaan, että ei mittään tasapualisuutta tommosesa, ni mää voin sannoo, että viimestään tosa maalausvaiheesa mukana on myäs uppeita ja ahkeria naisia. Vaikka voithan sää olla itteki nainen, ko vaan pyssyy vasara taikka naulapyssy hyppysisä, ekkä pelkää sirkkeliä ja nautit älykkäästä huumorista, joka ei koskaan sorru mihinkään matalamieliseen, ei suku-, eikä minkään muunkaan pualen suhteen. Mutta jokkut meistä kyllä kirroilee kamalasti, ei ylleensä, mu si ku lyö vasaralla sormeensa tai puttoo tuare maalipensseli päähän, taikka jottain muuta semmosta, ko sitäki joskus sattuu, ainaski meille ukoille, Artulle sentään ei, mutta se voi kyllä kirroilla ihan muutenki, ainaski ko sitä vähä härnää.
Mulla ei täsä ny si mukana mittään kuvia, ko olen itte sillai miälellisesti itteni orienteerannu, että sanat tekkee kuvat miälesä. Mutta voin mää jatkosa näihin juttuihini kuviaki saara, ko joku kuvallisesti ittensä enempi orienteerannu tullee appuun, jos mää näitä ny si ehrin enempää riipustaan. Siittä ei si muuten mittään puutetta, meinaan koskien koko teatteria, että apua ei sais, ko se on se yhresä tekeminen koko teatterin ja sen sirosryhmien meininki.
Viime viikolla taikka vähä sitä ennenki meiki si ruvettiin hommiin, meinaan mei lavastustyäryhmä, ko ei sielä näyttämölä ny si mittään pystysä, ko viime syksynä purettiin entiset. Taikka on sielä toi orkesterikatos, mutta seki mei syksyllä oikastiin, ko se oli tommonen vähä vinkkeli aikasemmi ja ny tarvitaan semmonen ihan suara. Mei miätittiin, että vaikee homma, mutta toi Hannu sano, ettei siinä mittään ja si se pani pari liinaa taikka kolmekki kiinni runkoon, ko siinä on metallirunko ja toiset päät suuriin kuusiin, ko semmosia on siälä takana ja si se rupes vänttään niitä liinoja kirreemmälle ja si se rupes oikeen, se orkesterikatos. Vaikka kyllä mei vähä kankilla autettiin ja kyllä siinä hikiki tuli. Mutta suaraks se tuli. Vaikka ei sinne näyttämöle mittään tule, paitti mei sinne tullaan aamusta, ko kaikki aina kyssyy, että mitäs tähän ny si tullee taikka sannoo, että tähän on tämmönenki tullu - ei ne tule, eikä oo tullu, ko mei tehrään ne. Ja ny mei si ruvettiin tekkeen, penkattiin ens lumen alta essiin vähä puutavaraa ja ruvettiin ruuvaan pappilaa sen, mitä sitä ny voi elementteinä sisällä tehrä. Ja si mei hunteerattiin, että mitäs mei täsä ny si oikein tarttetaan ja ruvettiin hankkiin semmosta. Ja sahattiin kuus runkoo ja kolkytäkuus kuusenoksaa, ko näyttämölle pystytettään kuus kuusta. Ei mei sahattu oksia mistään kuusista irti, vaan sahattiin kolkytäkuus uutta oksaa. Mitäs se ny si meinaa, näät si, ko tuut kattoon ens kesän esityksiä. Meitin tarttee kyllä vielä tehrä kuus oksaa lissää ja jallaat niihin kuusiin.
Täsä kohrin tarttee toreta, ko noi markkinointimiähet aina puhhuu semmosten sirosryhmien tärkeyrestä ja naisekki sen pualeen, ni meille noi Ypäjän yritykset on tosi tärkeitä sirosryhmiä, ko niiltä si saa aina appuu, vaikka tarttis mitä. Mää täsä ny si ruppee niitä nimiltä, ko en tiärä, mitä ne semmosesta tykkäis, mutta ne ko tykkäis, ni mää kyllä sanon ihan nimekki myähemmin. Ja si toi Ypäjän kunta kans, se on tärkee, paitti virkamiähet, ni luattamushenkilöt eritoten, että saaraan sitä tukkee, mitä tarvitaan. Ko ilman sitä, ei olis mittään vyysillistä teatteria, meinaan sitä paikkaa, mihin toi ylleisö voi tulla, parkkeerata autonsa, juoara kahveeta, käyrä vessasa, istua penkeillä katsomosa ilman, että sattaa niskaan ja kattoo meitin esityksen ja kotio mennesä miättiä, että kyllä se vaan Ypäjällä tommonenki onnistuu, että ei onnistus juur missään muualla. Että paljon on saatu, ei tämmöstä olis ilman kunnan rohkeeta meininkiä. Semmosta ny si tarvitaan vähä viälä jatkosaki, ko tuppaa noi paikat rapistummaan.
Mutta nykymaailmasa ja Suamesaki, ko tarttis muka aina vaan olla suurempaa, että sillai muka si säästettäs. Että aina vaan suurempia yrityksiä ja suurempia kuntia. Mää en semmoseen usko tollai katekoorisesti. Ko si viälä kumminki puhutaan piänyrittämisen tärkeyrestä ja että meitin jokkaisen suamalaisen pitäs olla yrittäjä. Mitäs mei ny si ollaan, usseimmat yrittää pärjätä parhaansa mukkaan, mutta jos jokkaisen pitäs myyrä ja saara siitä rahhaa ja viälä voitolla, ni tuliskos siitä mittään? Ja si noi kunnat, että yhteen vaan enemmän, vaikka pakolla. Voi se olla jossain tappauksesa järkevääki ja jossain sitte taas ei. Se järki ko musta olis siinä se olleellinen. Ny mua kyllä huvittaaki, ko mää itte asun Vantaalla ja sillä seurulla tohon yhteen/erikseen ei näytä löytyvän mittään järkee, ei eres tohon yhresä tekemisseen. Ja si, ko mää miätin tätä meitinki teatteria, ni siinä touhuu ihmisiä ilman mittään kysymystä, että mistäs kunnasta sää oot. Että yhresä voiraan tehrä semmosta, ko on, paitti mukavaa, myäs tarpeellista ja hyäryllistä, ko hyvä elämä ei perustu pelkkään rahhaan, jos perustuu semmoseen ollenkaan. Meni ny si vähä vilossoohviseksi, mutta olkoon näin ehtoolla rakennuspäivän perrään. Joku si sannoo, että puhhuu politiikkaa, että ei semmosta teatterin yhteyresä. Mää aattelen sen niin, että jos politiikka on vain rahhaa taikka valtaa taikka jottain muuta semmosta, että ittelle vaan, niin se on pahhaa politiikkaa taikka ei oikeestaan mittään politiikkaa, se on suoraa sosiaalista tyhmyyttä se. Ko kysymys on siittä, että mitäs mei tehrään yhresä. Eikä mei voira tehrä yhresä mittään vaan liiketalourellisesti, ei semmonen mittään elämää ole. Se on tehtävä yhresä kulttuurisesti kans ja sillai laajasti, että siihen soppii paljon ja erilaista, korkeeta ja matalaa, levveetä ja kappeeta, ilosta ja surullista, iskelmää ja oopperaa, tilkkutöitä ja teatteria, viihdettä ja vakavaa, harrastusta ja ammattia, täsä vaan niinko esimerkin omaisesti muutamalla ominaisuurella epitoituna. Se on toi kulttuuri tiätysti hiano sana, mutta kannattaa muistaa senki lähtökohta, että mitäs se alkuunsa oikein tarkoittika, että viljellään semmosta, ko ihminen tarttee pysyäkseen henkisä. Tänäpän tarttee muutaki, ko vaan leipää, on tarvinnu jo kauan. Ny vaan ruppee olleen huali siittä, että saako kumpaakin, meinaan sekä leipää, että muuta, että saako kotimaista, ko viaraan varasa se voi olla vähä kysseenalasta.
Huamenna se on taas aamusta teatterilla, viälä ei mennä ihan seittämäks, ko sillon on viälä vähä hämärää, mutta ans olla ko noi päivät tosta tullee piremmiks, ni si meiki seittämäks. Ja ollaan si siihen asti, ko noi artistit astuu näyttämölle harjottelleen. Tästä tuliki miäleen, että mei ollaan aika vanhoja ukkoja melkein koko kuuren miähen porukka, Arttu ainoo nuarempi, että jos sulla olis aikaa ja mahrollisuutta, ni tulisit mukkaan. Kahveeta keitetään ja pullaa haetan Salesta, ei siittä mittään muuta materiaalista ja tyät on ussein kovia ja kiirus aina tuppaa tulleen (no siinä onki toinen, joka meitin lisäks teatterille si tosta vaan tullee), mutta se meitin yhresä tekemine, se on semmosta, että mukava on siittä raskas aliarviointi. Ja jos sää si tykkäät, että et sää semmoseen ukkoporukkaan, että ei mittään tasapualisuutta tommosesa, ni mää voin sannoo, että viimestään tosa maalausvaiheesa mukana on myäs uppeita ja ahkeria naisia. Vaikka voithan sää olla itteki nainen, ko vaan pyssyy vasara taikka naulapyssy hyppysisä, ekkä pelkää sirkkeliä ja nautit älykkäästä huumorista, joka ei koskaan sorru mihinkään matalamieliseen, ei suku-, eikä minkään muunkaan pualen suhteen. Mutta jokkut meistä kyllä kirroilee kamalasti, ei ylleensä, mu si ku lyö vasaralla sormeensa tai puttoo tuare maalipensseli päähän, taikka jottain muuta semmosta, ko sitäki joskus sattuu, ainaski meille ukoille, Artulle sentään ei, mutta se voi kyllä kirroilla ihan muutenki, ainaski ko sitä vähä härnää.
Mulla ei täsä ny si mukana mittään kuvia, ko olen itte sillai miälellisesti itteni orienteerannu, että sanat tekkee kuvat miälesä. Mutta voin mää jatkosa näihin juttuihini kuviaki saara, ko joku kuvallisesti ittensä enempi orienteerannu tullee appuun, jos mää näitä ny si ehrin enempää riipustaan. Siittä ei si muuten mittään puutetta, meinaan koskien koko teatteria, että apua ei sais, ko se on se yhresä tekeminen koko teatterin ja sen sirosryhmien meininki.
- Arto -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti