Perinnepäivä

Tarttee ny vi vielä kertoo semmonenki, ko viimeks, ko riipustin, ni unohrin, ko täsä on ny si jo pari viikkoo touhuttu ton lavastuksen kans, vaikka noi taiteellisen pualen erustajat on touhunnu kyllä jo paljonki kauemmin, mutta ko meiki ny si. Soli tossa viimeviikolla, ko meitillä oli oikeen semmonen perinnepäivä. Ko Suamesa oli sillon aikonaan tota riukuaita mahrottoman paljon. Sannoovat, että semmoset seittämänsattaatuhatta kilometriä enimmillään. Ko viljamaat piti kaikki airata, ettei lehmät sinne, eikä muukkaan elävät, ko vappaina niitä pirettiin. Että kyllä sitä on si ollu Pentinkulmallaki. Ja tarttee ny si olla täsä meitinki esityksesä. Oskari, toi meitin lavastaja, si piirsiki meitille semmoset rätinkit, että riukuaitaa ny si vähä sinne ja tänne.

Talvellä mei kaarettiin närreitä eri pualilta pitäjää, ihan luvan perrään tiätysti, kuis mei muuten. Ja si mei tuatiin ne teatterille ja aika kasa niitä oliki. Mu ko ne piti saara viälä halkiki. Kirveellä ne entisaikaan tiätysti halkastiin, mutta ei meistä ennää semmoseen. Tiärettiin, että Valtolla on joku kone ja mentiin kattoon. Se oli si semmonen terä kourusa, että pannaan se vaa kii maahan ja si lykätään raktorilla närreet sitä terrää vasten. Siihen etteen tarttee tiätysti tehrä semmonen kouru kans, että mennee ne närreet suaraan. Mei saatiin si se kone siältä ja laitettiin se teatterin nurkalle ja tehtiin se kouruki siihen etteen. Ja si mei saatiin toi Manu, ko sillä on raktori, että yhtenä aamuna se si pörisi Valmetti paikalle ja mei ruvettiin koittaan. Närreet meini aika hyvi halki, mutta muutama oli kyllä ni kiaro, että pani vastaan. Mutta meni neki, ko Manu lykkäs vähä lissää kaasua Valmettiin. Valtoki tuli si paikalle kattoon, että kuis pojaat pärjää. Keitettiin pullakahveet ja Valto ja Manu kerto, kummasta se oli entisaikaan. Mei nuaret seittämänkymppiset si vaan kuunneltiin ja kysyttiin lissää, ko se oli semmosta, että ei sitä juur pääse kuuleen. Se kone jäi ny si teatterille, että muutaman vuaren päästä tei nuaremmat sitä si ihmettelette, että mikäs se ny si toiki on, että kaikkee ne äijät onki tänne keränny. Voitte si pittää oman perinnepäivänne, jos semmoseen on tarvis, ko otatte vähä selvää, että kuis semmonenki si entisaikaan.

Ollaan ny maaliskuun pualesa välisä ja täsä on ollu aika lämpimiä päiviä monta. Viime pyhänä tuli noi artistitki jo harjottelleen näyttämölle. Mei merkattiin paikkoja, että mitäs lavastuksia ny si missäki tullee olleen. Ei ne niistä riukuairoista vielä juurka välittäny, taikka niistä merkeistä, ko mei pantiin. Että siittä vaan tanssasiva riukuairan lävitte. Mu jos tämmöstä keliä ny si viälä pittää, ni ruppee ne airatki nouseen, eikä niistä si ennää läpi mennä, ei ainaska tanssaamalla.

- Arto -