Tekijät Esityksen Takana 12: Arto Vainio

Tekijät Esityksen Takana 12
Arto Vainio

  Arton ura Ypäjän Musiikkiteatterin lavastehommissa alkoi Valkoisesta Hevosesta vuonna 1994, johon hänen veljensä Asko pyysi häntä avuksi tekemään tarpeistoa ja lavasteita. Nykyisin eläkepäivistään nauttiva Arto on ehtinyt tekemään kaikenlaista. Vankka laivastotausta auttoi häntä työelämässä, jossa hänen toimenkuvansa oli johtaminen ja isojenkin tietojärjestelmien rakennuttaminen. Tänä vuonna Ypäjän Musiikkiteatterin johtokunnassa istuva Arto on saanut tehtäväkseen vastata lavasteiden valmistumisesta ja kylläpä hän teatterilla on viihtynytkin. Toisinaan jopa aamuseitsemästä iltayhteentoista.

  Moni teistä blogimme lukijoista tunnistanee Arton käyttämän nimimerkin Lavastemiäs, mutta kovinkaan moni ei tiedä että häntä on sanottu aikoinaan kadettikoulussa Muoriksi. Muori nimitys viittaa Masi sarjakuvaan ja hänen taipumukseensa huolehtia muista ja katsoa toisten perään.

  Esiintymiskokemustakin Artolla on. Työelämässä hän lauloi ja näytteli joulu/kevätjuhlissa ja kirjoitteli speksejä. Kun kysyin että nähdäänkö hänet joskus Ypäjän Musiikkiteatterin lavalla, sain vastaukseksi naurahduksen ja ein. On kuulemma mukavampaa olla vain näkymätön lavastemiäs ja nauttia teoksista katsomon puolelta. Vaan eipä Arto kovinkaan usein ehdi ainakaan itse koko teosta katsomaan, taustatöissä kun tarvitaan käsiä myös esitysten aikana.

  Tärkeimpänä asiana teatterissa Arto pitää todellisuuden illuusiota. Kaikkihan tietävät ettei teatteriesitys ole reaalitodellisuutta, mutta parhaimmillaan teatterin todellisuus on todempi kuin reaalitodellisuus. Hyvä teatteriesitys saa katsojan ajattelemaan. Ja ainakin toistaiseksi Ypäjän Musiikkiteatteri on onnistunut. Jopa siinä määrin, että esitysten laatu on yllättänyt Artonkin. Toki suurempana yllätyksen esitysten laatu on tullut hänen mukanaan laahaamille ystäville ja tuttaville. Odotusarvot pienen paikkakunnan teatterista ovat melko vaatimattomat, mutta Ypäjällä kaikki on ammattilaismitoissa. Niin järjestelyt, tarjoilut, katsomo, näytteleminen, laulu kuin soittokin. Samaa Arto odottaa tulevankin kesän teokselta. Esitysten tason pysymistä korkeana ensimmäisestä viimeiseen asti. Ja niin hän myös uskoo tapahtuvan, kun koko teatteriperhe tukee toisiaan ja kannustaa toisiaan ylittämään itsensä.

  Yleisön Arto uskoo kiinnittävän huomionsa toteutuksen erilaisuuteen. Siihen kuinka samasta tekstistä saa muovattua täysin erilaisen esityksen. Joitakin katsojia hän uskoo tämän modernin lähestymistavan häiritsevän, mutta jos vain avaa näkemyksensä laajimmilleen ja antaa esityksen imaista mukaansa, on lopputulos varmasti ikimuistoinen. Tämä teos kannattaa tulla katsomaan juuri nähdäkseen kuinka vanhan klassikon voi tehdä uudella, raikkaalla tavalla. Katsomomme uusia selkänojia kannattaa tulla testaamaan myös sellaisten, jotka haluavat nähdä jotain muuta kuin tavanomaista kesäteatteria.

  Tulevaisuudesta kysyessäni Arto oli pitkään vaiti, kunnes totesi luultavasti jättävänsä johtokunnan tehtävät tämän kauden jälkeen ja tarkastelevansa omaa osallisuuttaan ja teatterin tilaa tarkemminkin. Hän on iloinen että taidepuolella on nuoria innokkaita harrastajia, mutta toivoisi myös taustatöihin nuorennusleikkausta sillä esimerkiksi lavasteita rakentavan ryhmän keski-ikä on reilusti yli viisikymmentä vuotta. Lavasteporukan ilmapiiristä hän sanoi naureskellen, että välillä on kaikki kadoksissa: Työkalut, ruuvit, ruuvauskärjet, kahvikupit ja jopa huumori. Helpoiten hukassa olevista asioista löytyy huumori. Huumorin avulla sitä jaksaa pitkiäkin päiviä. Ja teatteri tarjoaa huumoria myös katsojille helpottamaan arjen luomia paineita. Arton mielestä maailma tarvitsee teatteria, ettei maailma olisi pelkkää teatteria.