Tekijät Esityksen Takana 14: Pirkko Herd

Tekijät Esityksen Takana 14

Pirkko Herd

          Ehdottomasti suurin osa ihmisistä, jotka tuntevat Pirkon, tietää että häntä kutsutaan Pikeksi. Piken ura Ypäjän Musiikkiteatterissa alkoi vuonna -93, jolloin teatterissa aloitettiin Valkoinen Hevonen -teoksen harjoitukset. Tuon teoksen jälkeen hän oli pitkään poissa teatterilta, kunnes palasi vuoden 2005 20-vuotiskavalkadiin ja on siitä lähtien ollut mukana enemmän ja vähemmän lähes joka vuosi.

          Teatteriura Pikellä alkoi kuitenkin jo ennen Ypäjän Musiikkiteatteria Iisalmen nuorisoteatterissa ja esiintyminen on kulkenut hänen elämässään muutenkin. Laulutausta Pikellä on vahva: Hän liittyi musiikkiluokan kuoroon jo yhdeksänvuotiaana ja kuului siihen peruskoulun loppuun asti. Muunlaistakin esiintymistä Piken elämän varrelle on mahtunut. Työssään ratsastuksenopettajana ja valmentajana niin Ypäjän Hevosopistolla, kuin Suomen Ratsastajainliitossakin hän on pitänyt erinäisiä luentoja, klinikoita ja ollut puhujana messutapahtumissa. Siis toki päivittäisen opettamisen ohessa.

          Tämän vuoden teoksessa Piken rooli on Gladiaattori, tarkemmin sanottuna hän on Cambridgen gladiaattorikoulun Swordmaster, eli pääopettaja. Pike myös toimii ratsuhevosvastaavana ja yhteyshenkilönä Ypäjän Hevosopiston suuntaan. Ennen tämän vuoden kevättä Pike ei ollut itse miekkaillut lainkaan, mutta mikään ei ole mahdotonta kun vain käyttää tarpeeksi aikaa. Hän tokaisikin että mitään ei tehdä puolivillaisesti jos ne voi tehdä hyvin. Samaa mentaliteettiä hän painottaa myös oppilailleen, joista yksi on hänen miekkailunopettajansa. Vaihtokauppaperiaatteen mukaisesti Pike opetti taistelukoreografi-Artun ratsastamaan ja Arttu vastavuoroisesti hänet miekkailemaan.

          Kun kysyin tärkeintä asiaa teatterissa, Pike mietti hetken ja sanoi sitten teatterin tehtävän olevan luoda elämyksiä ja herättää kysymyksiä. Harrastajalle teatteri antaa elämyksiä ja valtavan hienoja ihmisiä ympärille. Vaikeimpana asiana Pike pitää uusien taitojen(kuten miekkailun) hiomista uskottavaksi, mutta sanoipa myös Titanic-musikaalin tuottaneen ongelmia, kun näyttelijät olivat koko ajan näkyvissä ilman varsinaista tekemistä. Yllättävintä taas Pikelle aluksi oli sitoutumisen määrä ja ajan tarve, mutta se ei enää nykyään yllätä niin paljoa. Toinen yllättävä piirre, joka yllättää edelleen on teoksen kasvu esitys kerrallaan ja teoksen oma elämä esityskauden aikana.

          Hauskinta teatterimuistoa kysyttäessä Pikelle nousee kasvoille leveä hymy ja vastauksena tulee tahattomat käytännönpilat. Kuten Annie Mestariampujassa sattunut tapaus, jossa rappujen kaiteet oli jätetty väärin päin ja hän joutui taiteilemaan itsensä niiden välistä pois. Myös samassa teoksessa käytetyt aseet aiheuttivat tahatonta komiikkaa heikon toimintavarmuutensa vuoksi. Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen -musikaalista Pikelle muistuu mieleen tilanne, jossa hän piteli kolmea hevosta ja kesken kohtauksen yhdeltä hevoselta lähti suitset päästä. Siinä olikin ammattilaisellakin tekemistä, että sai kahta muuta hevosta pidellen kolmannelle asennettua suitset takaisin päähän.

          Tämän vuoden teoksessa Pike uskoo yleisön kiinnittävän huomionsa erilaisuuteen. Siihen kuinka täysin samasta tekstistä saa täysin erilaisen teoksen. Lavastus on myös näkemisen arvoinen ja vuosi toisensa jälkeen kiitosta kerännyt puvustus on jälleen huikea. Ypäjän Musiikkiteatterin yksi suurimmista vahvuuksista on kuoro, jonka ikäjakauma on suunnilleen 8-80 ja se elävöittää joukkokohtauksia melkoisesti. Pike suosittelisi teosta huumorintajuiselle ja fantasiamaailmasta pitävälle yleisölle. Muidenkin kannattaa teos tulla katsomaan, ihan vaikka vain nähdäkseen miten satojen vuosien aikahyppy on saatu toimimaan. Mutta laput silmillä ei kannata tulla.

          Teatterityöryhmän ilmapiiriä Pike kehuu hulvattomaksi ja toteaa että hyvähän täällä on töitä tehdä. Hyvän ilmapiirin merkki on hänelle sekin, että pinna saa hetkittäin kiristyäkin ilman että yhteistyö loppuu. Ja eipä se näytä loppumisen merkkejä hänelläkään. Nimittäin kun Pikeltä kysyy tulevaisuudesta, hän vastaa: ”Eiköhän tämä tästä jatku. Vuosi kerrallaan.”

          Kesän esityskauden Pike odottaa olevan rankka, eikä vain teatterin vaan myös töiden vuoksi, mutta kun esityskautemme loppuu alkaa hänellä loma. Loppukesästä Pike palaa arkeen ja valmennushommiin ja kilpailujärjestelyihin.

           Teatteria harrastuksena Pike suosittelee kaikille, jotka ovat yhtään kiinnostuneita. Kokeilemalla selviää onko teatteriharrastus se oma juttu. Teatterin tekeminen on paljon muutakin kuin tähtenä olemista. Se on myös raskasta työtä ja muiden huomiointia. Jos siihen on valmis, on teatteri oikea paikka.