Tekijät Esityksen Takana 13: Asko Vainio

Tekijät Esityksen Takana 13

Asko Vainio

          Askon ura Ypäjän Musiikkiteatterissa alkoi vuoden 1990 syksystä, jolloin alkoi Viulunsoittaja Katolla -musikaalin harjoitukset ja siitä lähtien Asko on ollut keskeytyksettä lavalla tähän päivään saakka. Lempinimiä Askolla ei montaa ole, mutta nuorena häntä sanottiin pienen kokonsa vuoksi Vähävainioksi ja muutamat teatterilaiset kutsuvat häntä leikillisesti Äsköksi, mikä viittaa hänen lieviin hankaluuksiinsa sanoa Äni ja Fränk Annie Mestariampujan harjoituskaudella vuonna 2009.

          Alusta asti Askolla on ollut valtava palo päästä lavalle esiintymään ja harrastamaan yhdessä tuttujen ihmisten kanssa. Nyttemmin muutamat noista tutuista ovat hänelle hyvin läheisiä ystäviä ja ompa heistä muutamilla yhteinen teatterin ulkopuolinen harrastuskin: linnut. Eikä tässä siis tarkoiteta Hitchcockin elokuvaa vaan lintujen bongaamista ja rengastamista. Muu teatterin ulkopuolinen aika Askolla kuluu puutarhaa ja pihaa hoitaessa ja Mailin ja Viiru-kissan kanssa lenkkeillessä.

          Kypsemmällä iällä “ukkoontunut” Asko on erityisen iloinen siitä, että sai paremman puoliskonsa Maili Sillanpään houkuteltua mukaan teatterin toimintaan, joka kuitenkin nielee harjoituksineen, esityksineen ja lavastetöineen suuren osan Askon ajasta. Tämän vuoden teoksessa hän esittää kapakoitsija Georgea ja Lordi Boxingtonia. Näyttelemiseen Asko kuitenkin pureutuu vain sen ajan, mikä lavasteiden rakentamiselta jää.

          Tärkeimmiksi asioiksi teatterin harrastamisessa Asko nimeää uskalluksen, luottamuksen itseen ja luottamuksen kanssanäyttelijöihin ja ohjaajiin. Vaikeimpina asioina hän taas tunnustaa pitävänsä hitaasti puhumista, lavalla yksin olemista ja pitkiä monologeja.

          Hauskinta teatterimuistoa kysyessäni Asko sanoi että niitä on hänelle sattunut moniakin, mutta lopulta valitsi hauskimmaksi Sammon Tarina -oopperaa tehdessä sattuneen tilanteen, jossa Ilmarista esittänyt Pekka Virtanen töytäisi hänet Pohjolan korpeen lavalta alas ja heti tilaisuuden tullen tuli kysymään Askolta että ei kai tätä sattunut? Asko totesi että ei, mutta kylläpähän tuli lentävä lähtö.

          Yllättävintä teatterin tekemisessä Askon mielestä on ollut hänen saamansa vastaanotto teatterilla ja työryhmän ystävällisyys. Samaa henkeä on pidetty Ypäjän Musiikkiteatterissa yllä koko sen historian ajan, ja aina uudet teatterilaiset hämmentyvät siitä kun kaikki halailevat toisiaan ja jopa uusia teatterilaisia, kuin perheenjäseniä. Asko tosin tunnustaa että varsinkin tänä vuonna lavastetyöryhmässä on ollut hetkittäin väsynyt ja jopa kireä ilmapiiri, kun työmäärä on tuntunut vain lisääntyvän mitä lähemmäs ensi-iltaa on päästy.

          Esityskaudelta Asko odottaa miekkailu- ja hevoskohtausten onnistumista ja yleisön reaktiota täysin uudenlaiseen tulkintaan. Pääasiassa hän uskoo yleisön kiinnittävän huomionsa puvustukseen ja taistelukohtauksiin. Joitakin aseet kiinnostaa ja toisia pelottaa. Erityisesti juuri vauhdikkuuden vuoksi teosta kannattaa hänen mielestään tulla katsomaan kauempaakin.

           Teatterin tekemisestä kiinnostuneita Asko kehottaisi olemaan rohkeita ja lähtemään ehdottomasti mukaan. Meillä otetaan kaikki innokkaat harrastajat avosylin vastaan ja kaikki tarvittava opetetaan. Jos jännittää ja luulette ettette osaa tai pysty, ottakaa ohjenuoraksenne Askon motto: Paistaa se päivä risukasaankin.