Hikeä ja sisäpiirinvitsejä

Viikon seitsemännet teatteritreenit tuntuvat niin kropassa kuin päässäkin. Mielessä sinkoilee pätkiä lauletuista biiseistä, jalat ovat väsyneet, selkään ilmestyy hikinäppyjä. Sateet ovat vaihtuneet hellesäihin, mikä tarjoilee omat haasteensa harjoitteluun. Vettä kuluu, ja roolivaatteet liimautuvat ihoon.

Rankkuudestaan huolimatta on viimeinen tiivis treeniputki ennen näytösten alkua mielestäni silti  harjoituskauden antoisinta aikaa. Päivät venyvät pitkiksi, mutta samalla musikaali hakeutuu lopulliseen muotoonsa. Ryhmä hitsautuu tiiviimmin yhteen, vitsejämme ymmärtävät enää vain toiset musiikkiteatterilaiset. Näytöskaudelle asti jatkuvat lavantakaiset rutiinit alkavat syntyä, askeleet etsiytyvät illasta toiseen samoille reiteille paitsi lavalla myös kulisseissa.

Rymän keskittyminen on intensiivisempää kuin ennen. Rooleihin heittäydytään yhä rohkeammin. Lavalla tekeminen rauhoittuu: suoritukseen tulee tyyneyttä, kun on oppinut, mitä on tekemässä. Lavan takana sen sijaan kuhisee kuin muurahaispesässä: vaihdetaan vaatteita, etsiydytään oikeille paikoille - ja selvitellään samalla yhtä sun toista käytännön järjestelyihin liittyvää asiaa.

Ja tästä eteenpäin tunnelma tiivistyy tiivistymistään, sillä ensi-ilta on pian jo ihan nurkan takana.

- Iina -

Pojat löysivät tiensä baariin - ja baarista seuraa. Kuva: Iina Wahlström

Bändikin treenaa, tottakai. Kuva: Iina Wahsltröm

Välillä testataan kampauksia... Kuva: Iina Wahlström

...ja kokoustetaan. Kuva: Iina Wahlström

Ohjaajalla riittää ohjeistettavaa... Kuva: Iina Wahlström

...ja meillä ohjessa sisäistettävää! Kuva: Iina Wahlström