Hevonen ja murrettuja värejä

Sillä aikaa kun lavalla harjoitellaan itse musikaalia, käy teatterin puvustamossa toisenlainen vilske.

Pitkällä rekkitangolla roikkuu kymmenittäin omasta pukuvarastosta esiin nostettuja  ja muista teattereista lainattuja hameita ja housuja, paitoja ja liivejä. Lattialla on monta laatikollista herkullisen värisiä huiveja ja liinoja.

"Kyllä se on liian pitkä. No, tuon helma liikkuu mukavasti. Susta tuli nyt täti sininen. Huivi vaihtoon, se on liian räikeä." Puvustaja Piritta Kämi-Conway etsii avustajineen jokaiselle sopivan vaateparren murrettujen värien merestä ja loihtii omalta osaltaan lavelle hienoa visuaalista ja tarinaa tukevaa ilmettä. Välillä puvustaja neuvottelee ohjaaja Hannele Martikaisen kanssa, jotta pysytään yhteisessä linjassa.

Puvustamokuvat: Iina Wahlström

Epäilemättä tullaan musiikkiteatterin lavalla näkemään jälleen onnistunut puvustuskokonaisuus. Lavalla nähdään tulevana kesänä myös jotain, jota moni katsoja on jo parin viimeisen teoksen aikana kaivannutkin. Nimittäin ihka oikea hevonen.

Hevoskuvat: Marjo Velling

- Iina -