Ypäjän musiikkiteatteri esitti kesinä 1991 ja 1992 musikaalin Viulunsoittaja katolla – olin näinä vuosina 9- ja 10-vuotias. Viulunsoittaja katolla oli ensimmäinen musiikkiteatterin teos, jossa olin mukana. Lavalla olivat perheestämme myös äitini Milja (eli Mimmi), isäni Markku sekä isosiskoni Anna ja Niina. Ja olihan meiltä mukana myös lehmä ja lammas! Lehmä innostuikin näyttelijättären työstä siinä määrin, että odotti joka päivä innolla lähtöä näytökseen – eikä tainnut enää näytösten jälkeenkään muiden lehmien säännöt päteä enää tähän tähtöseen. Kulki aina omia polkujaan ja teki näyttäviä sisääntuloja milloin mistäkin navetan ovesta! Äitini näytteli kyläläisen lisäksi Frume-Sarahin rooliin, ja isosiskoni Niina oli Tevyen viides tytär, Bielke. Itse kuuluin kuoroon kylän lapsena. Hääkohtauksessa Motelin rikki polkaisema lasi piti nopeasti saada pois näyttämöltä ennen tanssin alkua, ja lasin hakijaksi sopi hyvin pieni vikkelä tyttö. Se olikin minun suuri tehtäväni!
Viulunsoittaja katolla on ehdottomasti yksi suosikkini musikaalien maailmassa. Viulunsoittajaan liittyy minulla paljon hyviä lapsuuden muistoja ja tarina itsessään on hyvin koskettava. En tainnut koskaan päästä lähtemään Anatevkan kylästä kuivin silmin – itku tuli joka kerta ihan aidosti.
Tällä viikolla sairastelin ja tuli kerrankin tilanne, että ei yksinkertaisesti pystynyt tekemään töitä tai kotihommia. Sohvalla maatessa tuli mieleeni, että taidanpa katsoa tämän yli 20 vuoden takaisen Viulunsoittajan taltioinnin. Se oli hyvä, kuten muistelin – ja monet vuorosanat ja näyttelijän äänenpainot tulivat mieleen ennen kuin kyseinen roolihenkilö niitä ehti edes sanoa.
Vaikka tunteeni tätä vanhaa versiota kohtaan ovat näin voimakkaat, uskon silti, että tämänvuotisesta versiosta tulee minulle aivan yhtä tärkeä. Ja ehdottomasti halusin olla tekemässä Viulunsoittajaa uudestaan! Minusta on ihanaa nähdä, kuinka eri ohjaaja keksii kohtauksiin erilaiset tulkinnat. Luvassa onkin enemmän joukkokohtauksia ja koreografiapuolella enemmän tanssia ja kekseliäitä yksityiskohtia. Yleisö ei varmastikaan jää kylmäksi, vaikka taivaalta sataisi rakeita! Mutta eiköhän kesäkuun puolessa välissä aurinko paista ja helli niin meitä näyttelijöitä kuin katsojiakin… Lämpöä odotellessa!
- Tanja -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti