”Kolme viikkoa”, sanoi hän nauraen partaansa.
Kolme viikkoa mihin? No ensi-iltaan tietysti. Tai toisaalta, kolmisen viikkoa sitten päästiin siirtymään ulos mitä miellyttävimpiin olosuhteisiin harjoittelemaan. Kun ulkona oli vielä niihin aikoihin sen verran kylmä, että kunnolliset talvivarusteet eivät tuntuneet lämmittävän edes mieltä, joutuu ainakin hetkellisesti miettimään, että olisiko sitä voinut valita jonkin helpomman harrastuksen?
No, eipä siinä kauaa tarvitse palella, kun joku lohkaisee jotain tilanteeseen sopivaa komiikkaa puskien takaa ja siinä se unohtuukin mahdolliset vesisateet ja viileät ulkoilukelit, kesä on kuitenkin uhkaavasti tulossa ja lavastusten rakentajatkin tuntuvat osaavan hommansa. Äkkiseltään pelkästä hiekkakentästä, jossa menee keskellä oja onkin alkanut muodostua venäläisen kylän keskusta. Kunnioitukseni menee rakentajille, etenkin niille raukoille jotka osallistuvat vielä näytelmään. Tämä ei ole enää heidän kohdallaan pelkkää taidetta, tämä on kutsumus.
Vielä kun läpimenotkin alkavat vaikuttaa siltä, että tästä tehdään taas kerran jotain hienoa ja tunteellista, niin turhat murheet alkavat haihtua, oli sitten sadetta, viileää tuulta tai polttava auringonpaiste. Tuotantoarvot ovat selkeästi kohdallaan.
Vielä kun itse oppisin lausumaan nuo vieraskieliset nimet oikein oikeassa paikassa, tai vaihtoehtoisesti opettelen näyttelemään, että lausun ne oikein. Aika näyttää ;)
Kolme viikkoa mihin? No ensi-iltaan tietysti. Tai toisaalta, kolmisen viikkoa sitten päästiin siirtymään ulos mitä miellyttävimpiin olosuhteisiin harjoittelemaan. Kun ulkona oli vielä niihin aikoihin sen verran kylmä, että kunnolliset talvivarusteet eivät tuntuneet lämmittävän edes mieltä, joutuu ainakin hetkellisesti miettimään, että olisiko sitä voinut valita jonkin helpomman harrastuksen?
No, eipä siinä kauaa tarvitse palella, kun joku lohkaisee jotain tilanteeseen sopivaa komiikkaa puskien takaa ja siinä se unohtuukin mahdolliset vesisateet ja viileät ulkoilukelit, kesä on kuitenkin uhkaavasti tulossa ja lavastusten rakentajatkin tuntuvat osaavan hommansa. Äkkiseltään pelkästä hiekkakentästä, jossa menee keskellä oja onkin alkanut muodostua venäläisen kylän keskusta. Kunnioitukseni menee rakentajille, etenkin niille raukoille jotka osallistuvat vielä näytelmään. Tämä ei ole enää heidän kohdallaan pelkkää taidetta, tämä on kutsumus.
Vielä kun läpimenotkin alkavat vaikuttaa siltä, että tästä tehdään taas kerran jotain hienoa ja tunteellista, niin turhat murheet alkavat haihtua, oli sitten sadetta, viileää tuulta tai polttava auringonpaiste. Tuotantoarvot ovat selkeästi kohdallaan.
Vielä kun itse oppisin lausumaan nuo vieraskieliset nimet oikein oikeassa paikassa, tai vaihtoehtoisesti opettelen näyttelemään, että lausun ne oikein. Aika näyttää ;)
- Lari -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti