Takana kymmeniä lähtöjä Anatevkasta…

Harjoitusaikataulu on tiukka - nyt hiotaan viimeisiä yksityiskohtia, mennään sama kohtaus läpi uudelleen ja uudelleen ja parannetaan suoritustamme joka ikinen kerta. Kenraaliharjoitus ja ensi-ilta koittavat jo noin viikon kuluttua, joten jokainen harjoitus on tarpeen.

Nyt alkaa jo teos olla taas hyvin muistissa. Kulisseissa ollessa kuuntelee lavalta repliikkejä ja toistaa niitä mielessään sana sanalta, lause lauseelta. Sitten, kun tämän kesän näytökset ovat ohi, on takana minun kohdallani 45 Viulunsoittaja katolla -musikaalin esitystä. Ensin vuosina 1991-1992 15 esitystä (jos laskin oikein…) ja 2013-2014 30 esitystä… ja päälle lukuisia harjoituksissa koettuja läpimenoja.

Historia toistaa itseään. Nyt yli 20 vuotta omaa ensiesitystäni myöhemmin samanikäiset tytöt kokevat Ypäjän musiikkiteatterin henkeä aivan kuin minä silloin pienenä tyttönä. Yhdessä tekemisen riemua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta tässä ihanassa teatteriperheessä! Ja nyt aikuisena kulisseissa odotellessa haluaa kietoa kädet palelevien tyttöjen ympärille, aivan samalla tavalla kuin minua lämmiteltiin silloin aikoinaan...

Muutos viime viikonlopun ja tämän alkuviikon säätilassa on merkittävä. Kuumista hellekelien tunnelmista lämpötila laski noin 20 astetta ja nyt pitääkin taas miettiä kuinka monta kerrastoa saa roolivaatteiden alle mahtumaan ilman, että se näkyy...  Aivan kuin nämä kelit olisi tilattu jostain meitä varten, jotta olisimme sitten esityskaudella valmiina säällä kuin säällä… ja mehän olemme! 

- Tanja -

Jännittää!

Tänä vuonna hyppäsin orkesterin riveistä lavalle ja jouduin oikeastaan alkamaan aivan alusta, toisin kuin suurin osa porukasta, joilla teos oli melko lailla hallussa jo viime vuodesta. Onneksi muitakin ensikertalaisia, ja jokunen konkarikin, tuli mukaan tähän teokseen ihmettelemään, että ” ai mitäs nyt?”. Muut kun näyttivät kulkevan määrätietoisesti lavalla ja lauloivat biisejä vanhasta muistista.

Jutun jujusta on kuitenkin saanut vauhdilla kiinni tiiviin harjoitusrupeaman ja hyvän ohjeistuksen avulla, niin ohjaajan, koreografin, kapellimestarin kuin kanssanäyttelijöidenkin suunnalta. Iso kiitos siitä! Ja kärsivällisyydestä!

Nyt harjoitusrupeama on tiiviimmillään ja teatteriperhe saa nauttia toistensa seurasta päivittäin – monta tuntia, sillä ensi-iltaan on enää 2 viikkoa. Ja kyllä jännittää! Jännittää muistaako kaikki askeleet lukuisissa tanssi- ja ryhmäkohtauksissa. Jännittää muistaako kaikki repliikit ja laulujen sanat. Jännittää täyttyykö katsomot innokkaasta teatterikansasta. Jännittää riittääkö upeita ilmoja näytöskaudelle asti. Mutta jännittää hyvällä tavalla – olo on odottava. Eikä edes tarvitse jännittää yksin! Iso teatteriperhe on koko ajan myötäelämässä.

- Sini - 

Kaikki kuvat: Aku Eerola

Kontrastinen viikko kulisseissa

Viime viikolla: meillähän on valmiit kulissit, mitä nyt pientä fiksausta päivä, enintään pari.

Tällä viikolla: ne pari päivää ja vähän enemmänkin käytettiin viime viikolla, mutta pientä fiksausta vaan löytyy lisää ja löytyy isompaakin, joten lavasteryhmä ahkeroi edelleen, vähän vaihtelevassa vahvuudessa, päivän toisensa perään. Ja palelee alkuviikon, kuten palelevat tarmokkaasti harjoittelevat artistitkin. Ja hikoilee kuumissaan loppuviikon, kuten artistitkin.

Teatterialueella ahkeroivat myös äänimiehet, vetävät piuhaa sieltä sinne ja täältä tänne, kytkevät, kuuntelevat, katsovat (äänipöydän osoittimia, tietokoneeseen viime kesänä tallennettua ja toisiaan milloin milläkin silmällä äänestä puhumattakaan) ja säätävät. Nostavat jonkun taajuuden tai muun multikomplikaattorin yms. tasoa ja raskasta äänikalustoa roikkumaan korkeuksiin näyttämön etureunan ylle ja teatterin ylivoimaisesti yleispätevin erikoismies myös kiipeää sinne korkeuksiin kerran toisensa perään. Kiipeää sinne myös muuan tuleva tähti (nykyroolia yhtään väheksymättä), jota ei nyt tässä tohdi tarkemmin osoittaa. Eikä pelkää yhtään, maisemia ihailee pitkän tovin, jotta lavastemiäs alhaalla on jo hermostumassa – sinnekö tuo nyt kauhusta halvaantui! Aikansa näkymistä nautittuaan tulee alas ja rupeaa tarmokkaasti näyttämön puhdistustöihin. Notta nuarissa on tulevaisuus!

Tällä viikolla on perjantai-ilta 23.5.2014, lämpötila on 25,3 celsiusta ja ensi-iltaan on kaksi (2) viikkoa. Teatterilla ahertavat edelleen äänimiehet ja orkesteri. Tekevät soundcheckiä elikkä säätävät koko orkesterin soinnin ja kunkin instrumentin kuuluvuutta. Ahertavat ja hikoilevat. Äänimiehet ahertavat kuumissaan huomennakin, ennuste on jo aamusta kaksikymmentä (20) celsiusta. Mikittävät näyttelijät, langattomia mikkejä on enemmän kuin ammattiteattereissa yleensä ja säätävät yksitellen kunkin kuuluvuuden. Siinä hikoilevat ja hermoilevat kaikki näyttämöllä äänessä olijat. Jatkavat siitä, ainakin hikoiluaan, pitkän lauantaisen harjoituspäivän. Ja perään sunnuntaisen ja sitten edelleen jokseenkin joka ikinen ilta kenraaliin ja ensi-iltaan asti. Perään sitten esitysillat.

Tähän mennessä tällä näyttämöllä tänäkin vuonna on sälähtänyt kontrasti toisensa perään, palelua ja hikeä, itkua ja riemua, aikaista ja myöhäistä, vireessä ja väärin, tahdissa ja ties missä, minä mutku ne muut, kaikki eikä kukaan, sinne ja tänne, sekaisin ja järjestyksessä, ees ja taas, ku ja eiku,… Näyttää epämääräiseltä hässäkältä, kaaokselta kaiken kaikkiaan, mutta semmoisesta se nousee Sinulle, Sinä Arvoisa Katsojamme, Sinun kesäteatterikokemuksesi Ypäjän Musiikkiteatterissa. Nousee mahdollisuus ainutkertaiseen teatterielämykseen, jos rohkenet hakeutua sen ääreen!

- Arto -

Korkealta ja kovaa kirkkauteen

Niinhän se taas alkaa ensi-ilta olemaan niin lähellä, että tekniikan jullit liittyvät teatterin joukkoihin.

Ensin kävivät valomiehet asentamassa kymmeniä suuria valaisimia katsomorakenteisiin haaveenaan kilpailla auringon kanssa ja saada näyttelijöiden kasvot esiin varjoista. Sitten tuli seuraava mies seuraavan peräkärryn kanssa ja tuumasi, että ehkäpä näyttelijöiden ja soittajien hentoista ääntä olisi hyvä jotenkin vahvistaakin.

Nyt alkaa tilanne jo näyttämään hyvältä, kun suurin rakentelutyö on tekniikan osalta jo tehty ja enää tarvitsee tehdä orkesterin ja näyttelijöiden soundcheck. Siihenkin hommaan on onneksi varattu pari päivää ja tiskin takana istuu raudanluja ammattilainen.

Huomisen jälkeen alkaa musa kuulumaan katsomoon ja lauantain jälkeen kuuluu jo kaikki mitä lavalla tehdään. Anteeksi naapurit...

 

Tekniikan tulo saattaa aiheuttaa lavalla hämmennystä sellaisissa ihmisissä, jotka eivät ole tottuneet kuulemaan omaa ääntään/soittoaan kaiuttimista, mutta onneksi meillä on aikaa tottua siihen ennenkuin (toivottavasti runsaslukuinen) yleisö kesäkuussa saapuu katsomaan mitä olemme saaneet aikaiseksi tänä kesänä.

Voin vakuuttaa, että kyllä tänäKIN kesänä kannattaa suunnata kulkunsa Ypäjän Musiikkiteatteriin katsomaan Viulunsoittaja katolla -musikaalia. Katsojat tulevat saamaan rahoilleen vähintään tarpeeksi vastinetta.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
 

- Arttu -

Valoa teatterikansalle

Viikonlopun aikana teatterilla tehtiin toki taas muutakin kuin harjoiteltiin. Miehet johtoineen ja valoineen saapuivat - valomiehet kesän kirkkaudessa.

Kaikki kuvat: Arttu Malin

Loppusuora alkaa

Kuva: Katariina Kannisto

Nyt se on vihdoinkin alkanut toden teolla. Nimittäin Ypäjän Musiikkiteatterin treenikausi. Ensimmäiset ulkoharjoitukset ovat takana ja kuten aiempina vuosina on opittu, sääolot ovat olleet hieman “viileät” ja “kosteat”.
Vaan meitäpä ei kelit haittaa, kun tehdään hyvällä porukalla hyvillä mielin hyvää musiikkiteatteria. Aina voi joltakulta lainata sadeasua, jos on itse sellaisen unohtanut ottaa mukaan. Myös muuta vaatetusta löytyy teatterilta ja teatterilaisilta tarpeeksi, ettei kenenkään tarvitse palella.

Kuvat yllä: Mirella Timonen

Ja vaikka vaatetuksesta huolimatta meinaisi tulla kylmä, niin yhteishenki ja läheisyys lämmittävät ja yhdessä tekeminen antaa voimaa jaksaa.

Viikonlopun harjoitusten pääpaino oli tansseissa ja kylläpä ne jo melkein alkoivat tanssimiselta näyttääkin. Vielä on kuitenkin “pientä hiomista” ja hienosäätöä, ennenkuin voimme päästää yleisön katsomoon.

Kuvat yllä: Arttu Malin

Ulkopuolisia ei ole hyvä päästää teatterille aivan vielä siitäkään syystä, että jos joku näkisi monikymmenpäisen joukon monenikäisiä ihmisiä tanssimassa hymyssä suin vaikka vettä sataa ja lämpötila on alle kymmenen astetta, saattaisi ensimmäinen reaktio olla soittaa valkotakkisille.

Mutta ehkäpä kelit lämpenevät ennen esityskauden alkua ja TE arvon katsojat pääsette nauttimaan Viulunsoittajasta parhaassa mahdollisessa säässä.

- Arttu -

Pätkä keväistä perjantaita

On toukokuun yhdeksännen päivän ilta, perjantai-ilta. On Suomen kevät, sataa ja tuulee, lämpötila sentään plussalla, noin kymmenen celsiusta. Useimmat suomalaiset lienevät sisätiloissa aloittelemassa viikonloppua ja valmistautumassa äitienpäivän viettoon. Vaan eivät kaikki! Siellä nuo taapertavat tähtemme näyttämöllä, nuo sankarittaremme ja sankarimme kerrospukeutumisesta pönäköinä sadevarusteissaan. Ohjaajalle on nostettu katsomon toisen puolen kate päälle, jotta ei kostu plari paperimuhjuksi. Ohjaaja-Martsu koittaa kuulla replikoinnit oman sadeasunsa kahinalta ja kiljuu komentonsa sateen ropinan ja tuulen suhinan yli. Nainen vastaan luonnonvoimat, vaikka luonnonvoimahan se on tuo Martsukin. Menevät läpi kohtauksia, uudelleen ja uudelleen. Eikä kuulu mitään pullikointia, nöyrästi ottavat saman uudestaan ja uudestaan. YMT-huumori välillä välähtelee ja varmaan auttaa jaksamaan.

Lavastemiäskin on paarustanut paikalle katselemaan kulissien kuntoa. Ei näytä mitään isompaa ongelmaa olevan, talven kaatama iso seinäkekin on jo nostettu pystyyn. Mutta pientä fiksattavaa on viljalti. Josko tulevalla viikolla olisi poutaa, jotta saisi sähkötyökalut pihalle ja voisi ruveta fiksaamaan. Vaikka voihan sitä aloittaa vasaralla ja nauloilla. Lavastemiäs seuraa muutaman tovin harjoitusta ja harmittelee, ettei ole kameraa matkassa. Vaikka sillä ei sadetta ja tuulta kiinni saisikaan, niin hämärässä illassa näyttämöllä häärivät sadepukuiset hahmot olisivat kyllä ikuistamisen arvoisia. Lavastemiäs tuntee ylpeyttä tästä teatterista. Semmoinen on ihminen, kun kokee kuuluvansa johonkin. Lavastemiäshän on myös ylpeä kahden amiraalin kadettikurssistaan ihan ilman mitään osuutta amiraalien arvoihin.

Luontokin esittää omaa huumoriaan. Kun harjoitukset päättyvät, päättyy myös sade ja tuulikin tyyntyy. Lähtevät lepäämään nuo tähtemme. Vaan eivät pitkään ehdi. Taas lauantaina, oitis aamusta, kello kymmeneltä ovat jälleen näyttämöllä tanssiharjoituksissa edessään pitkä harjoituspäivä. Josko tuo luonto nyt malttaisi olla pilailematta sen sateensa kanssa.

Perjantai-ilta tummuu yöksi. Viulunsoittaja katollaan ei hellitä viulustaan, mutta torkahtaa hetkeksi herätäkseen uuteen harjoituspäivään ja ollakseen entistä ehompi, kun ensi-ilta kohta koittaa.

- Arto -