Viime viikolla: meillähän on valmiit kulissit, mitä nyt
pientä fiksausta päivä, enintään pari.
Tällä viikolla: ne pari päivää ja vähän enemmänkin käytettiin viime viikolla, mutta pientä fiksausta vaan löytyy lisää ja löytyy isompaakin, joten lavasteryhmä ahkeroi edelleen, vähän vaihtelevassa vahvuudessa, päivän toisensa perään. Ja palelee alkuviikon, kuten palelevat tarmokkaasti harjoittelevat artistitkin. Ja hikoilee kuumissaan loppuviikon, kuten artistitkin.
Teatterialueella ahkeroivat myös äänimiehet, vetävät piuhaa sieltä sinne ja täältä tänne, kytkevät, kuuntelevat, katsovat (äänipöydän osoittimia, tietokoneeseen viime kesänä tallennettua ja toisiaan milloin milläkin silmällä äänestä puhumattakaan) ja säätävät. Nostavat jonkun taajuuden tai muun multikomplikaattorin yms. tasoa ja raskasta äänikalustoa roikkumaan korkeuksiin näyttämön etureunan ylle ja teatterin ylivoimaisesti yleispätevin erikoismies myös kiipeää sinne korkeuksiin kerran toisensa perään. Kiipeää sinne myös muuan tuleva tähti (nykyroolia yhtään väheksymättä), jota ei nyt tässä tohdi tarkemmin osoittaa. Eikä pelkää yhtään, maisemia ihailee pitkän tovin, jotta lavastemiäs alhaalla on jo hermostumassa – sinnekö tuo nyt kauhusta halvaantui! Aikansa näkymistä nautittuaan tulee alas ja rupeaa tarmokkaasti näyttämön puhdistustöihin. Notta nuarissa on tulevaisuus!
Tällä viikolla on perjantai-ilta 23.5.2014, lämpötila on 25,3 celsiusta ja ensi-iltaan on kaksi (2) viikkoa. Teatterilla ahertavat edelleen äänimiehet ja orkesteri. Tekevät soundcheckiä elikkä säätävät koko orkesterin soinnin ja kunkin instrumentin kuuluvuutta. Ahertavat ja hikoilevat. Äänimiehet ahertavat kuumissaan huomennakin, ennuste on jo aamusta kaksikymmentä (20) celsiusta. Mikittävät näyttelijät, langattomia mikkejä on enemmän kuin ammattiteattereissa yleensä ja säätävät yksitellen kunkin kuuluvuuden. Siinä hikoilevat ja hermoilevat kaikki näyttämöllä äänessä olijat. Jatkavat siitä, ainakin hikoiluaan, pitkän lauantaisen harjoituspäivän. Ja perään sunnuntaisen ja sitten edelleen jokseenkin joka ikinen ilta kenraaliin ja ensi-iltaan asti. Perään sitten esitysillat.
Tähän mennessä tällä näyttämöllä tänäkin vuonna on sälähtänyt kontrasti toisensa perään, palelua ja hikeä, itkua ja riemua, aikaista ja myöhäistä, vireessä ja väärin, tahdissa ja ties missä, minä mutku ne muut, kaikki eikä kukaan, sinne ja tänne, sekaisin ja järjestyksessä, ees ja taas, ku ja eiku,… Näyttää epämääräiseltä hässäkältä, kaaokselta kaiken kaikkiaan, mutta semmoisesta se nousee Sinulle, Sinä Arvoisa Katsojamme, Sinun kesäteatterikokemuksesi Ypäjän Musiikkiteatterissa. Nousee mahdollisuus ainutkertaiseen teatterielämykseen, jos rohkenet hakeutua sen ääreen!
- Arto -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti