tiistai 18. kesäkuuta 2013

Lavastemiäs katsomosa

On perjantai 14.6.2013 ja ensi-ilta. Sataa ja tuulee ja on kylmä. Luotetaan kumminkin sääennusteeseen sen verran, että ei vedetä katosta päälle ennen esityksen alkua. Lavastemieskin taapertaa paikalle hyvissä ajoin vaimonsa ja ystäväpariskuntansa kanssa.

Hädin tuskin päästään sisään alueelle, kun kuuluu. "Siinä on yksi". Minähän se yksi ja Makehan se, kun huutelee. Ojennan takin kaverille, "pidä tuota" ja menen mukaan kutsuvierasteltan pystytykseen.
Päästään siitä sentään hyvissä ajoin katsomoon. Lavastemiehenä olen toki puolueellinen sanomaan mistään mitään, paitsi että lavastus on hyvä, mutta kun kello kilisee esityksen alun ja Mäksä tallustaa letteineen näyttämön poikki ja enkeli aloittaa katolla viuluineen, niin odotus on korkealla. 


Eikä lavastemiäs pety. Pilvet kiitävät yllä viuhaan, YMT näyttää alla parastaan. Me katsomossa palelemme, mutta se jää sivuun, kun, Mäksän bändi kajauttaa, Pekan Tevje ottaa näyttämön haltuunsa ja Anatevkan kylän väki esittäytyy meille Tuomaksen ja Saaran koreografioin ja Pirittan puvuin Lötjösen lavasteissa Hannelen jännittäessä (oletettavasti) katsomossa.


Suuret tarinat eivät ole vieläkään kuolleet, kun tuttu kertomus tempaa meidät mukaansa. Taas kerran, mutta nyt sen kerran, kun esitys ja ylöspano ovat kertomuksen arvoisia.
Väliajalla kuuntelen kuulosäteellä olevien kommentteja. Valittavat, että menee osa esityksen tenhosta sivuun, kun eivät osanneet varautua kylmyyteen ts. pukeutua lämpimästi. Saattelen vaimoineni väliajalle katsomosta kutsuvierastelttaan Lahja-rouvan, joka muistelee kahden vuosikymmenen takaista osallistumistaan Viulunsoittajaan. Pikkuisen meitä itkettää kaikkia aika ajoin.

Kaikki kuvat lavasteista: Iina Wahlström
Näytännön jälkeen Mannisissa juttelemme ystäviemme kanssa esityksestä. Ihastelevat aikaansaannosta. Meillä on mukavaa, kun erittelemme iloisesti yksityiskohtia, mikä kertoo kokonaisuuden nautinnollisuudesta. Sekin, kun… mää kerron si karonkasa.
Nyt ollaan muutamaa esitystä edempänä. Ainakin osa kokee ”vetojen” paranevan – täysillä kumminkin mennään aina. Ja täysillä mekin Jarin kanssa korjattiin yksi opaskyltti. Eiku etteenpäin…

- Arto -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti