Matka isoäiti Tzeitteliksi

Se oli vuona 1973, kun 7-vuotias pikkutyttö käveli Vorssan Wiksbergistä Saunasillan välillä vaihteen vuoks Koskisillan kautta Forssan Seurakuntatalolle. Oli torstai ja Tyttökuoro. Laulettiin etupäässä virsiä ja hengellisiä lauluja ja esiinnyttiin useasti Forssan kirkossa sunnuntaisin. Myös lähiseurakuntien kirkot tulivat tutuksi. Kuoro muutti nimensä Kantika-kuoroksi, johtajana oli kanttori Antti Vuoristo ja Riitta Vakkala, myöhemmin Maj-Lis Rämö. Odotettuin biisi oli aina lopuksi kevyempi Doorilaisten kaupunkiin.

Sitten vuoden 1977 syksyllä vaihdoin kuoroa, hieman kevyempään suuntaan. Oli tiistai ja alkamassa oli Kuhankeittäjät Kuhalan koululla. Koskelon Tuija ja Tauno olivat johtajina. Kuorossa oli parisenkymmentä laulajaa, minä olin altto. Jokelan Nina ja Kulosen Mona aloittivat samana päivänä. Kuoron saatua suosiotaan vaihtui treenipaikaksi vanha kaupungintalo. Oli montaa eri ryhmää, A-ja B-kuoroa... Kesäisin oli äänenmuodostusleirejä Tölön koululla kouluttajina Iiris Sundberg-Räisänen ja Tuula Kaukovalta. Leirit olivat kivoja vaikkakin raskaita. Vuosien saatossa tulivat tutuksi myös Forssan ystävyyskaupungit: Ruotsissa Södertälje, Norjassa Sarpsborg, Tanskassa Struer... Se oli hienoo aikaa.

Sitten Tuija ja Tauno luopuivat vanhuuttaan johtamisesta ja moni jäi kuorosta pois. Minäkin. Oli alkamassa lukio...

Meni opiskellessa ja perheen perustamisessa muutama vuosi. Siinä vuosien varrella sain äidiltäni Kehrien ensimmäisen levytyksen joululahjaksi. Ei isommin kiinnostanut silloin heti sitä kuunnella, pidin sitä vuoden hyllyssä. Sitten kun päätin kuunnella sen, jäin koukkuun heti ja opettelin ne biisit. Ihania lauluja, niin kevyitä ja raikkaita. Työni ohessa törmäsin Seppäsen Virpiin ja päätimme mennä yrittämään josko Natalia ottais meidät Kehriin... ja ottihan se! Heti eka keikka oli Kuorokilpailut Hämeenlinnassa, tultiin kolmanneksi. Treenattiin keskiviikkoisin ens alkuun Tehtaankoulla, mutta menestys toi lisää väkeä riveihin ja nyttemmin treenit on Kehräämöllä. Ja mukana ovat edelleen Mona, Nina ja tietysti Virpi ja mä. Kehrissäkin on vuosia vierähtänyt jo reilut kymmenen.

Isoäiti Tzeitelin kuvasi Iina Wahlström

Se oli Timosen Mona joka Kehrien treenien yhteydessä pyys mua laulamaan Ypäjän musiikkiteatteriin. Oli alkamassa Sammon tarina ja alttoja tarvittais. Ajattelin, että vois sitä yhdeks kesäks mennäkin. Takana oli jo pari kesää kyläsepän Sepän akan jenkassa. No, Sammon tarinaa tehtiin kaks vuotta ja kolmantena kesänä oli Kavalkadi... eihän sitä voinu jäädä pois! Huomasin olevani koukussa. Ja olihan siihen muukin syy...

No nyt on useampi vuosi ja teos takana. Talkootunteja ja kahvinkeittoa, kaupassakäyntiä... upeita ihmisiä... kavereita... Mutta eri toten tänä vuonna olen huomannut ja saanut osakseni niin mieltä lämmittäviä ja positiivisia kannustuksia, että kyynelsilmin tätä kirjoitan ja kiitän jokaista!

Olen aina ollu kuorolaulaja, altto... mutta näin tässä ny si kävi! Tsemppiä ja potkua meille kaikille!

- Teija -