Se oli kova rypistys

Tekkee munki miäli kirjottaa tänne Larin taka. Johtuu siitä, et teatterilla on niin pirun ihania ihmisiä kaikki. Mää kirjotan, kon mää niin tykkään heitistä.

Se vaan oli niin hektistä ja kiirusta aikaa, kon me lavasteita kyhättiin. Mut pyyrettiin hommaan ja mää hullu suastuin. Mun aran ja pirättyvän miähen piti pomottaa lavastetyämaa, kattoo et kaikilla on jottain tyätä. Kyl sitä vaan löytyki pirusti. Ei se meittiä hirvittäny ja kiiruusti ruvettiin tyähän.

Osat valmistu ja nostot olivat ajallaan. Nippuun saatiin ja sit tuli värjäyksen vuaro, vaikka oli viälä paljon muutaki tekemistä. Saatiin enkeli appuun: Lilian tuli ja Oskarin kanssa neuvoteltiin värit ja patinoinnit. Lilian alko maalaan ja pelkäs korkeita paikkoja ja meni vikkelästi portaat ylös. Kantapäistä 5 metriä alas ja maalas huippuja. Me Markun kans kehuttiin kaikille, et aikataulu pittää. Ihan totta se ei ollu, mut Lilianin sitkeä tyä autto meittiä kuromaan aikataulu kiini.

Kyl meitin tiimi veny, kon piti kulissit saara valmiiks. Se oli kova rypistys, mei selvittiin. Kiitos Arto, Arttu, Asko, Jari, Martti, Markku ja Riku. Erityis kiitos maalarimestari Lilianille, joka kaiken maalasi. Saatiin kuntoon. Ollaan me hyvä sakki.

- Hannu -